Rio part 2: neverending vappu

Kahden viikon Rion-jälkeisen retriitin voisi pikku hiljaa päättää. Elämä voittaa ehkä sittenkin. Olen selannut kuvasadon läpi yhä uudestaan ja miettinyt, tapahtuiko kaikki tosiaan? Matkasta riittää kerrottavaa maailman tappiin asti, mutta on ollut vaikea istua alas ja pukea fiilistä sanoiksi. Outo levoton kutina, jonka reissu laukaisi, kytee pinnan alla yhä. Muistot on pakko tallentaa nyt, ettei ote lipeä. En halua unohtaa koskaan.

Edellinen sambapostaus näytti tapahtumasta kiiltävän puolen. Sen, joka päätyy vuosittain lehtikuviin. Maailmankuulu karnevaali, jonka vuoksi Rio de Janeiro täyttyy vuosittain tanssista, laulusta, ilonpidosta ja tuhansista turisteista.

Kyllä, sambakarnevaali oli juuri tätä, mutta tapahtuman lieveilmiöt ovat luku erikseen. Moni paikallinen poistuu karnevaalien aikaan vauhdilla kaupungista. Oheishulinan koettuani tekisin saman luultavasti itsekin.

Kaksipäiväinen näytös Sambodromolla on vain pieni osa karnevaalia. Tavallisella pienituloisella brassilla ei ole ylihinnoiteltuun näytökseen mitään asiaa. Tapahtuman oheen syntyneet blocot eli katujuhlat ovat sen sijaan avoimet kaikille. Ja näistä kansan syvät rivit toden totta ottavat ilon irti! Blocot alkavat jo viikkoja ennen Sambodromon päätapahtumaa, ja niitä järjestetään Rion eri kaupunginosissa useita satoja, ellen väärin muista? Tähän päälle vielä epäviralliset blocot, ja kasassa on päättymätön vappu riolaisittain.

Huomenta ensimmäiseen Rio-aamuun! Nukun jetlag-pöhnässä levotonta unta, vähän väliä hereille havahtuen. Outo nakuttava ääni takoo korvan juuressa läpi yön ja voimistuu aamua kohden. Lopulta on pakko nousta ylös. Raahaudun aamukahvi kourassa parvekkeelle kohtaamaan unelmien kaupungin ensimmäistä kertaa päivänvalossa. Mutta mitä tapahtuu? Kello on hädin tuskin kahdeksan, ja kadulla on täydessä käynnissä bileet! Kyllä! Tajuan, että unta häirinnyt rytmi tulee jättikokoisista kadulle pystytetyistä ämyreistä, jotka suoltavat ilmoille sambaa. Ihmiset juovat olutta, tanssivat ja huutavat keskellä katua. Toistan, AAMUKAHDEKSALTA. Blocot ovat saapuneet Lebloniin.

Ensimmäinen kosketus kaupunkiin ja sen asukkaisiin on sanalla sanoen kaoottinen. Lähdemme aamupalan jälkeen kävelylle kohti rantaa. Joka puolella sinkoilee ihmisiä. Torvet tööttäävät, miehet huutavat, ihmisiä purkautuu takseista ulos, joku tönäisee vahingossa ohi pyyhältäessään.

Salli toteaa rauhallisesti, että tätä tämä on ollut jo jonkin aikaa. En tiedä, itkeäkö vai nauraa. Pää on matkustamisen jäljiltä sumussa, ja kaaoksen keskellä on vaikea tarttua mistään kiinni. Olen totaalisen kujalla. Vasta rannalla, päivän ensimmäinen caipirinha kädessä, hulina alkaa imeytyä tajuntaan. Olen ensimmäisestä hetkestä lähtien keskellä villeintä näkemääni juhlaa koskaan, tämän vuoksi tänne herraisä tultiin!

Karnevaalipäivät ovat paikallisille pyhäpäiviä. Juhlinnan voi helposti aloittaa auringon noustessa, kun seuraavina päivinä ei ole huolta töistä ja muista maallisista velvollisuuksista. Karnevaaliajan perusasu koostuu käytännössä jokaisen vastaantulijan kohdalla päähineestä. Nopealla laskulla top3:een nousevat häähunnut, poliisin lakki sekä jonkinlaiset korvat. Naisiksi pukeutuneita miehiä kävelee vastaan vähän väliä. Joka toisella on kädessään alkoholijuoma: olutta, caipirinhaa, vodkaa, you name it. Osa on jo aamusta selkeässä laitamyötäisessä, mutta kaikki ovat iloisella juhlatuulella.

Blocojen pystyttämisessä ei kauaa nokka tuhise. Ämyrit rekalla paikalle, kaljakärryt tanaan, ja ei mene sekuntia, kun ihmiset ilmestyvät paikalle ja alkavat bilettää kuin viimeistä päivää. Kuvassa demonstroidut blocot yllättivät meidät toisena Rio-päivänä matkalla kauppaan. Salli yritti johdattaa meidät ostoksille päätietä hieman rauhallisempaa katua pitkin, mutta mitä odotti kulman takana - täysi kaaos! The guiden naama venähti polviin, ilme oli näkemisen arvoinen haha. Nopea tilanteen punnitseminen: kannattaako tästä mennä läpi? Pakko mennä. Laukusta tiukasti kiinni ja kaksin käsin ihmismassojen halki. Kaikki tuijottavat minua, ilmiselvää gringoa, ja etenkin käsilaukkua. Joku tööttää muovitorvella aivan korvan juuressa, peräänhuutelijoita riittää (tässä kohtaa olin kiitollinen, etten ymmärrä portugalia).

Vetäisin riskillä kameran esiin ja räiskin muutamia kuvia. Tämä voi tuntua ulkopuolisesta naurettavalta hätävarjelun liioittelulta, mutta tunnelmaa hullun, möykkäävän bilekansan keskellä on vaikea kuvailla sanoin. Jos paikalliseen elämänmenoon solahtanut Salli tuntee olonsa epämukavaksi ja haluaa nopeasti pois kaaoksen keskeltä, oma orastava paniikki ei ehkä sittenkään ole liioiteltua. Tämä on täydellinen paikka tulla ryöstetyksi. Fuksianpunainen käsilaukkuni on huutomerkki ihmismeren keskellä, sillä juuri kenelläkään ei ole vastaavaa. Naiset tunkevat kaikesta päätellen rahansa vaatteiden uumeniin.

Harvoin elämässäni kieltäydyn hyvistä juhlista, mutta tämä ei ole se skene, jota tulin kaupungista hakemaan. Jätämme blocot suosiolla paikallisille. Nopea hätäposeeraus (huomaa viehkeä tyllihameinen uros oikealla) ja juoksujalkaa helpottuneena väljemmille vesille. Ruokakaupan edessä sykkeet tosin nousevat uudemman kerran. Kaupan eteen on leiriytynyt porukka, josta näen ilman ohjeistustakin, että seurue kannattaa kiertää kaukaa. Sisällä kaupan vartija varoittaa samaisesta sakista. Joka puolelta niskaan hengittävän bilekansan keskellä könytessä vaatii todellista tarkkaavaisuutta bongata uhkaavat tilanteet. Kuvittele Espaa vappuna. Lisää siihen potenssi kymmenen. Sitä on Rio karnevaaliaikaan!

Ihmismassojen ohella yhden kadunpätkän varrella pääsee kokemaan ihmiskehon kaikkien eritteiden viehkeän katkun. On tavallaan helpottavaa huomata, ettei suomalainen kadulle virtsaava/oksentava känniääliö ole ainoa laatuaan. Kyllä sitä osataan toisella puolella maailmaakin!

Rio on kuvankaunis kaupunki, kiistatta. Tätä näkyä karnevaaleja mainostavissa lehtisissä ei kuitenkaan näytetä:

Maailmankuulu Ipaneman rantaraitti blocojen jäljiltä. Salli perheineen aikoo poistua seuraavien karnevaalien aikana kaupungista, mitä en ihmettele. Kuten sanottua, kerran elämässä!

Jatkuu, pian...