Rio part 4: turismo

Rio de Janeiro ja turismi on aihe, josta on mahdoton antaa kuuden lomapäivän kokemuksella asiantuntevaa lausuntoa. Bucket listini ennen matkaa oli loppupeleissä melko lyhyt: koe sambakarnevaalit, näe Kristo-patsas ja sokeritoppavuori, kärtsää nahkaa kuuluisilla rannoilla, ja syö ja juo niin paljon kuin ahteri vetää. Niin, ja pysähdy hetkeen, yritä painaa pienet yksityiskohdat mieleen. Koska tämä on matka, jollaista et ihan heti tule kokemaan uudestaan.

Ajan rajallisuudesta huolimatta haluan uskoa tavoittaneeni palan aitoa Rioa. Tästä tietysti kunnia casa Sallilandiaan. Sain asua turistialueen ulkopuolella paikallisten (joskin huomattavan rikkaiden) keskellä ja elää ja hengittää Leblonin sykettä sekä karnevaalien aikaan että jälkimainingeissa. Tukikohdasta oli helppo tehdä täsmäiskuja turistimassojen keskelle. Näin kaiken, mitä halusin, mutta sain kaupan päälle pintaraapaisun oikeasta elämästä Brasilian tunnetuimmassa kaupungissa.

Turistin näkökulmasta Rion kuuluisat nähtävyydet toki kuuluvat pakettiin, eikä niitä ole mitään syytä jättää väliin. Itse asiassa yllätyin, miten suhteessa huokealla hinnalla nämä kaupungin tunnetut maamerkit pääsi kokemaan.

Aloitetaan Kristo-patsaasta. Rioa Corcovadovuoren huipulla vartioiva Kristus on aina vedonnut minuun maailman kaupunkien tunnetuista maamerkeistä eniten. Jokin isojen tuloerojen riivaaman kuvankauniin kaupungin ylle kurottuvassa hahmossa koskettaa. Onnenpsykoosi oli käsinkosketeltava, kun starttasimme varhain aamulla taksilla kohti tuota maagista patsasta. Raahasimme mukaan aveciksi hostieni 1-vuotiaan pojan aka golden ticketin. Yltiöpäisen lapsirakkaassa maassa vaunuissa istuvan taaperon kanssa pääsee sujuvasti jonojen ohi - ja niitähän turistimassojen keskellä riittää.

Treffit Kriston kanssa maksoivat 55 realia (reilut 17 euroa). Nousu Corcovadolle tapahtuu junalla, jossa on hyvä ottaa tukeva asento selkänojaa vasten, sen verran jyrkkä matka on kyseessä.

Matka huipulle kesti reilut 10min, ja perillä Kristo lävähti sillä siunaamalla tajuntaan koko komeudessaan.

Hetki, jolloin todistat omin silmin jotain, mitä olet aina halunnut nähdä, on unenomainen. Tässä patsas nyt on. Se on VALTAVA. Tuijotatte toisianne. Muu maailma sulkeutuu ympäriltänne.

Paitsi ettet ole yksin.

Jokainen haluaa palan jeesusta sekä tietysti kornin kuvan kädet levällään patsasta vasten. Salli heittäytyy makaamaan maahan ja ikuistaa suomituristin vasten valtavaa monumenttia. Käy kuten aina tästä kuvakulmasta zoomatessa: näytän satakiloiselta punakalta tursaalta. Lisään otoksen nettiin vain kuolleen ruumiini yli :D

Näkymä, joka vuorenhuipulta aukeaa, on oma lukunsa ja vähintään yhtä sykähdyttävä kuin patsas. Rio on kuvankaunis. Sanat eivät riitä. Turistimassojen läpi kaiteen reunalle tien luovittuani tuijotin maisemaa hartaana pitkän tovin. Ajatukset lensivät diipeissä svääreissä. Kaunis, uskomaton maailma, wii aar thö wööörld, peace and love <3

Sitten käännät päätäsi ja havahdut Rion kaksiin kasvoihin.

Kauneus ja rumuus, rikkaus ja köyhyys, rinta rinnan. Meillä on toki Suomessa omat ongelmamme, mutta tällaista et näe täällä. Kosketus paikalliseen favelaan korkealta vuorenhuipulta on suuressa mittakaavassa mitätön, mutta minulle merkittävä.

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä, ei ole sellaista pimeää, mitä minun hento käteni ei torjuisi. Tämä vanha laulu soi päässäni, kun tuijotin patsasta myöhemmin etäältä.

Kristosta toivottuani suuntasimme muutamaa päivää myöhemmin sokeritoppavuorelle samalla taktiikalla: lapsipoloinen jälleen kärryihin ja jonojen ohi kohti huippua! Liput sokeritopalle kustansivat 62 realia (noin 20 euroa), yllättävän edullista tämäkin.

Huipulle matkustetaan vaijerihissillä köysirataa pitkin. Heikkopäisimmät sankarit säästävät lipun hinnan kipuamalla huipulle omin jaloin..!

396 metriä korkea vuori opetti minulle kättelyssä jotain uutta itsestäni: poden keskivahvaa korkeanpaikankammoa. Salli vaipui hississä suosiolla istuma-asentoon kopperon lattialle, minä esitin reteää turistia lasi-ikkunan edessä ja laskin hiljaa mielessäni sataan...

Korkeanpaikankammon vuoksi toppaa ei kannata silti jättää väliin. Vuoren kahdella eri tasolla on Kriston Corcovadoa huomattavasti enemmän tilaa liikkua ja fiilistellä näkymiä. Ylimmältä vuorelta löytyy lisäksi "sademetsä" minikoossa, jossa bongasimme muun muassa apinoita ja upeita perhosia. Vaivuin jälleen maisematranssiin.

Yhtäkkiä kameran linssiin ilmestyi lentokone! Ja vieressä lentokenttä, joka näyttää päätyvän mereen. Luin lentokoneen lehdestä kapteenin haastattelun, joka nimesi Rion upeimmaksi kaupungiksi laskeutua. Häntä on helppo uskoa.

Lopulta oli pakko jättää haikeat hyvästit Rio skylinelle ja vaijeria pitkin takaisin alas. Onnekseni kieroutuneet hostini näyttivät vasta jälkikäteen kohtauksen vanhan Bond-elokuvan vaijerikohtauksesta...

Kuvien katsominen nostaa tuskaisen haikean tunteen pintaan. Vedän väliin henkeä, sillä tässä ei ollut vielä kaikki. Seuraava ja viimeinen Rio-postaus on omistettu tajunnanvirralle, jota Freebirdin päässä riittää :D