New York part 1: kun rakastut ensisilmäyksellä

New York. Iso Omena. Big Apple. Ei ole toista kaltaista. Täten liityn massojen joukkoon, jotka rakastuvat tähän kaupunkiin ensinäkemältä. Vietimme NY:n sykkeessä unohtumattomat neljä yötä ja vajaa neljä päivää. Aika oli toivottoman lyhyt, mutta samalla jäi tunne, että muutamassa päivässä tapahtui kaikki, mitä piti, ja paljon enemmän.

New York on käsittämätön kaupunki, joka hyökyy tajuntaan ja aisteihin voimalla. Joka puolella on ihmisiä, autoja, melua, kaaosta, pilvenpiirtäjiä, peräänhuutelijoita, paikallisia, turisteja. Vaivuin ensihetkistä kaupungin imussa hysterian, hepulin ja manian rajamaille (miehelle extrakiitos kärsivällisyydestä haha). Jostain tuntemattomasta lähteestä virtasi suonistoon käsittämätön määrä energiaa, jonka voimin ravasimme pitkin poikin Manhattania aamusta iltaan ja yöhön. Väliin nopeat unet, ja viimeistään aamukahdeksalta back in the game.

Tapahtumien määrä on niin valtava, että otetaan päivä kerrallaan. Ensimmäinen taksimatka La Guardianin lentokentältä Manhattanin ytimeen, turistihelvettiin, joka Times Squarenakin tunnetaan. Taksikuskin mukaan ennennäkemätön ruuhka, jonka ansiosta matka kestää reilun tunnin. Kuikuilemme jännityksestä täristen ikkunoista New Yorkin kaduille. Pukumiehet ja räppiheebot odottavat kylki kyljessä katuvalojen vaihtumista. Silinterihattuun sonnustautunut mies huutaa pää punaisena puhelimeensa. Hot dog -kärryt käryävät kadunkulmissa. Koulubussi puikkelehtii liikennekaaoksen seassa. Kauppojen, ravintoloiden ja hotellien nimet vilisevät silmissä. Ei ole kadunpätkää, jossa ei tapahtuisi jotain.

Yhtäkkiä loppumattomalta tuntuvan puikkelehtimisen päätteeksi lehtien sivuilta ja tv-sarjoista tutut maailmankuulut jättiscreenit lävähtävät eteemme. Times Square. Koukkaus kulman taakse, ja kuski ilmoittaa, että olemme perillä.

Paramount Hotel Times Square löytyy nimensä mukaisesti Times Squaren poikkikadulta. Päädyimme hektiseen sijaintiin täysin randomisti selailtuamme pakettimatkoja huuli pyöreänä usean päivän ajan. Valinta oli sekä täydellinen että järkyttävä. Erittäin hyvä tukikohta, josta oli lyhyt matka tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kaoottinen turistihelvetti, jossa rauha ja hiljaisuus ovat tuntemattomia käsitteitä. Loppupeleissä kuitenkin ensimmäistä NY-visiittiä ajatellen hyvä valinta. Huone oli ennakko-odotusten mukaisesti ruotsinlaivan hytin kokoinen, mutta huikeana bonuksena siihen kuului tilava parveke - jota ei tosin välttämättä olisi saanut käyttää... Kesti hetken tajuta, että kulku partsille tapahtui vessan ikkunan kautta, kaiteen yli punnertamalla :D

Siitä sitten könysimme polvet ruvella ihastelemaan kaupunkia 18. kerroksesta:

Ensimmäisen katutuntuman New Yorkiin otimme luonnollisesti sekoilemalla kulman takana Times Squarella. Emme olleet ainoat.

Ja näkymää illan hämärtyessä. Aivan sama, mitä tästä massaturismin hotspotista ajatellaan, mutta on se livenä vaikuttava, kun ensimmäisen kerran näkee. Asiaa toki auttaa muutaman viinilasin laukaisema liikuttava tila.

Kello läheni tässä vaiheessa kuutta, joten lähdimme ravaamaan lähiympäristöön vailla päämäärää. Huomasimme hyvin nopeasti, että New Yorkin superselkeäksi kehuttu ruutukaava todella toimii käytännössä. Minä, joka eksyn parkkihalleihin ja omalle takapihalleni, suunnistin kaupungissa lähestulkoon ilman karttaa..! Olisimmeko kerran sitä vilkaisseet ensimmäisenä iltana. Lähdimme talsimaan summanmutikassa uptownia kohti. Muutaman kadunpätkän jälkeen pilvenpiirtäjien takaa pilkotti vihreää.

Sinne! Paikka oli yhtä kuin Bryant Park, pieni keidas turistiytimen keskellä, jossa tunnelma muuttui täysin. Ihmiset rentoutuivat aurinkotuoleissa, puistonpenkeillä ja nurmikkoa reunustavissa baareissa. Viheriöllä oli käynnissä peli, jonka laatu jäi mysteeriksi. Lapset kiljuivat onnesta karusellissa. Istahdimme ensimmäiseen kivalta näyttäneeseen terassibaariin ja solahdimme NY-fiiliksiin.

Kontrasti puistojen ja ympäröivän kaupunkimaiseman välillä ei lakannut hämmästyttämästä.

Koska näytän itse ensimmäisen päivän valokuvissa nyljetyltä satakiloiselta sialta, pistetään huolestuneen näköinen mies baarissa kehiin haha!

Aikamme puistossa chillailtuamme jatkoimme matkaa kuuluisaa 5th Avenue -shoppailukatua pitkin kohti downtownia. Tässä muuten ensimmäinen kuuma vinkki kaupunkiin ensimmäistä kertaa suuntaaville: lähtökohtaisesti Manhattanilla navigoidessa riittää että tietää, onko suuntaamassa uptownia vai downtownia kohti. Tämä pätee sekä kadulla että metrossa liikkuessa. Tämä on pikku vajukin kaupunki. Massiivinen, mutta silti helposti hahmotettava.

Yllättäen vastaan tuli Donald Trumpin pikku tönö. You are so FIRED!

Jossain vaiheessa kesken päämäärätöntä kaduilla ravaamista alkoi iskeä huono olo. Nopea tilanteen arviointi: olemme syöneet aamiaisen, muutaman suklaapatukan lentokoneessa, iltapäiväviinit X2, ja kello lähenee yhdeksää... Ei ole montaa tilannetta tässä elämässä, jolloin unohdan syödä.

Etukäteen vaivalla selvitetyt ravintolasuositukset eivät tässä kohtaa paljoa painaneet. Könysimme jalat täristen ensimmäiseen vastaantulleeseen kelvollisen näköiseen muonituslaitokseen, ja tilasimme periamerikkalaiset hampurilaiset ja ceasar-salaatit. Nälkätilan huomioon ottaen ruoka oli erinomaista. Älkää unohtako syödä, lapset.

Tankkauksen jälkeen kello näytti iltakymmentä, ja muistin lukeneeni, että Top of the Rockin pahin ruuhka on yleensä tähän aikaan taittunut. Läksimme siis hahmottamaan valtavaa kaupunkia yläilmoista käsin.

Top of the Rockin tyyssija Rockefeller Center löytyi aivan kulman takaa.

Ruuhka oli siedettävä, joskin sekä tähän että toiseen vastaavaan nähtävyyteen, Empire State Buildingiin, kannattaa varata reilusti aikaa. Pelkkä massiivisen rakennuksen sisällä käveleminen eri vaiheiden (mm. laukkujen läpivalaisu) vei reilut puoli tuntia. Myös etukäteen hankittu City Pass oli hyvä valinta, sillä tiketillä todellakin pääsi jonojen ohi.

Näkymät huipulta olivat kaiken vaivan arvoiset. New Yorkin öinen valomeri levittäytyi eteemme koko komeudessaan. Kuvat eivät tee oikeutta todellisuudelle. Ympärillä tungeksii, mekkaloi ja sekoilee satoja turisteja, mutta kaikki hälinä haihtuu taka-alalle, kun tuijotat huumaantuneena loppumatonta valomerta.

Olen sanonut tämän ennenkin. Maailma on ihmeellinen paikka.

Etkä sinä ole siellä yksin.

Tässä kohtaa aamuviideltä heränneet turistit luovuttivat, sillä seuraavana aamuna odotti uusi varhainen herätys ja elämää suurempi elämys...

Day 2 to be continued!