We're in Texas and it's hothothot!

Päivää! Eikun iltaa! Tervehdys hornankattilasta!

Neljä ensimmäistä Texas-päivää ovat valuneet käsistä, ja huomenna suuntaamme miehen kanssa kohti New Yorkia. Otetaan sille large size tuuletukset..!

Ajankulu saa lomalla uuden muodon. Tällä kertaa päivät laahaavat hitaanlaisesti eteenpäin, mikä on siis vain hyvä asia. Kun loman kesto on reilut kaksi viikkoa, ei tarvitse tässä vaiheessa vielä panikoida kotiinlähtöä.

Otetaan pikakelaus taaksepäin lähtöpäivään, jolloin könysimme koko sakki silmämunat poskilla aamuvarhaisella kohti Helsinki-Vantaata. Lennot olivat kuin toisinto kolmen vuoden takaisesta. Helsinki-Lontoo -osuudella pojat pistivät iloisesti hulinaksi. Ruoka on pahaa, lentokone syvältä, broidia dunkkuun ja mitä näitä nyt on. Heathrowlla huomattavan epäilyttävä seurueemme joutui turvatarkastusjonosta sivuun esittelemään tarkemmin käsimatkatavaroiden sisältöä. Odotusaulan puolella nuorison meno jatkui samaan malliin. Ei itkupotkuraivareita, mutta holtitonta riekuntaa riemuidioottina ja lentokentän lattian tamppaamista vaaleilla housuilla. Tässä kohtaa alkoi iskeä epätoivo, mitä seuraavasta kymmenestä tunnista tulee...

Jotain kuitenkin jälleen naksahti päässä, sillä penskat istuivat mukisematta lennon tuskaisimman osuuden omilla penkeillään ja tuijottivat tyytyväisinä videoita ja pelikoneita. Normaalien jokoollaanperillä-välikommenttien ohella ei niin mitään valittamista. Uskomatonta. En valitettavasti pysty antamaan vinkkiä, miten tämän saa toistettua :D

Mutta hei, me selvittiin! Vuorokausi hereillä, hysteerisinä lentokentältä ulos Texasin lempeään iltapäiväpaahteeseen ja Härskin ilmapalloilla ja amerikanlipuilla höystettyyn vastaanottoseremoniaan :D

Dallasissa maa makaa kuten ennenkin: ilma kuuma, ruoho täydellisesti ajettu pöyhkeä ja pönäkkä, talo jäisen viileä ja kaikki suurta ja ihmeellistä. Täällä on itse asiassa texasilaisittain vuodenajan huomioon ottaen viileää, reilut 30 astetta. Tästä Härski muistaa marista tämän tästä. Turisti ei valita. Hiki valuu ja tukka liimautuu päähän kuten aina. Näissä olosuhteissa ihminen ei vain voi näyttää hyvältä.

Viime reissulla hankittu lasten megapool kaivettiin autotallista esiin ensi tilassa. Köyhänmiehen altaassa on mm. jo opittu uimaan (kyllä, nuorempi penska, uskomatonta), harjoiteltu pää edellä -hyppyjä, todettu, ettei tämä ollut hyvä idea, nukahdettu, nautittu viileitä drinkkejä ja saatu liikaa aurinkoa.

Texasin hattumuoti on noussut viime näkemän uudelle tasolle... There are no words.

On aina yhtä suuri virhe hankkia lapsille vesipyssyt...

Sitten tietysti se syöminen. Ai että kuulkaa. Grilli on kuumentunut joka ilta, ja apen ja vävyn perinteinen kokkisota on jo verisesti käynnissä. Kaikki tähän asti tarjottu on ollut sanalla sanoen herkullista, mutta pakko myöntää, että reilut kolme kiloa ribsejä neljälle hengelle on ehkä hieman liioiteltua...

Tämän hehkeämpää lookkia ei tämän loman aikana tulla näkemään. Menkööt. Hiki on.

Tuli tämäkin päivä nähtyä: vauva-Corona..! Coronita. Texasissa, jossa mitään ei myydä alle litravetoisena. Kerrassaan nerokas keksintö pieneen päiväjanoon.

Syömisen ja uimisen ohella olemme mm. käyneet sekoilemassa outlet mallissa paniikkiostosten merkeissä (tätä ei pitäisi harrastaa jetlageissa, mitään järkevää en ole saanut ostettua) sekä ottaneet haltuun siivun kulttuuria uutuuttaankiiltelevässä Dallas Science & History Museumissa, josta kaikki tykkäsivät. Sitten homma saikin uuden käänteen, kun mies päätyi viettämään koko yön halaillen vessanpönttöä. Minä siinä retostelemaan, että katoppa minullehan eivät muiden taudit tartu. Niin vissiin... Tänään vahinko siis eteenpäin tänne. Huh huh. Jäin katkerana makaamaan sängynpohjalle muun seurueen siirtyessä ilakoimaan Six Flags -huvipuistoon. Nyt toivotaan, että setti olisi tässä, sillä huomenna koittaa aamuvarhaisella odotettu lähtö kohti New Yorkia!

Pojat arkeologeina museon hienosti toteutetulla dinosaurusosastolla: