Tästä se lähtee, hartaasti odotettu matkustuskesä 2015! Ajatuksia on muhitettu päässä pitkin kevättä, avataanpa vähän henkiinherätetyn blogin puolella.
Kesän matkasuunnitelma on paluu Italiaan erinomaiseksi todetun konseptin turvin: naapurin turakaisten kanssa samalla koneella saapasmaahan ja kruisailua pitkin poikin yhdessä ja erikseen. Tätä on odotettu into piukassa koko kevät, ja 28. kesäkuuta se vihdoin toteutuu!
Kuvituksena fiilistelypaloja toissakesän Italia-turneelta!
Suunnittelu aloitettiin perinteisin menoin Norwegianin joulualennusmyyntien myötä. Toissavuodesta viisastuneena toimimme salamana; menikö edes vuorokautta alennusten alkamisesta, kun kummallakin perhekunnalla oli hankittuna neljän hengen menopaluut Roomaan. Meidän kööriltä koko setti irtosi kuuteensataan euroon, mikä on aivan naurettava hinta. Kiitos jälleen norjalainen (kunhan ette lakkoile).
Edellisellä reissulla tukikohtana toimi Venetsia, nyt halusimme suunnata etelämpään. Lähtökohtainen suunnitelma oli yhteisen villan vuokraaminen viikoksi. Jokainen näitä metsästänyt tietää, mikä savotta on löytää juuri omiin tarpeisiin sopiva talo. Annoimme taktisesti naapurien hoitaa likaisen työn ja tyydyimme kommentoimaan kuumana käyneessä italochatissa ”juu ei käy, ehkä käy, hätätilanteessa käy.”
Olimme projektin suhteen siitä onnekkaita, että naapuri majaili buukkauksen aikaan ulkomailla työkomennuksella useita italialaisia seuranaan. Saimme siis suoraan paikallisilta erittäin arvokkaita vinkkejä, minne mennä ja minne ei. Lopulta päätimme uhmata pitkää ajomatkaa suuntaamalla aina saappaankantaan asti, Salenton niemimaan länsirannikolle.
Viikoksi vuokraamamme kaunotar Torre Colimenan kylässä on nimeltään Villa Maria, ja se löytyi täältä: http://www.salentovilleappartamenti.it/en/
Hintaa viikolle tuli 1500 euroa, mikä on kahden perheen kesken jaettuna kohtuullinen summa ottaen huomioon talon koon ja sijainnin. Pihalta löytyy pakollinen uima-allas ja tilaa neljälle villille poikalapselle sekoilla, ja kaksi asuinkerrosta mahdollistaa tarpeen tullen murjottamisen yksin yläkerrassa. Lisäksi Salento alueena kuulostaa sanalla sanoen mahtavalta. Niemimaan rannat ovat monen mielestä Italian kauneimmat, ja googlen kuvahaku tukee väitettä.
Kas tässä tuleva lomakotimme:
Näin eteläisessä Italiassa kiehtoo myös selkeä ero rikkaaseen pohjoiseen – vähemmän ulkomaisia turisteja, koskemattomampia paikkoja ja alhaisempi hintataso. Näin meille on siis luvattu.
Villan vahvistumisen jälkeen matkan muut palikat alkoivat vähitellen hahmottua. Heti Roomaan saavuttuamme otamme perhekunnittain hatkat eri kohteisiin. Aluksi olimme liittymässä naapurien seuraan Napoliin, mutta sitten ajatus maineeltaan roskaisesta kaupungista alkoi ahdistaa. Nähdä Napoli ja kuolla jää siis nyt kokematta, kun täräytämme heti alkuun neljäksi yöksi Amalfin rannikolle sitruunaiseen Sorrentoon. Paikka on minulle tuttu vuosien takaiselta Italian-reililtä, mutta tänne menen mielelläni uudemman kerran. Missä ranta, siellä onnellinen freebird. Jylhä rannikko on maisemiltaan upea, ja onnistuin bongaamaan lähes täyteenbuukatusta hotellitarjonnasta helmen.
Sorrentosta jatkamme matkaa vajaa 100km rannikkoa alaspäin Salernon rantakaupunkiin. Tämä on kahden yön pit stop, jossa kohtaamme naapurit samassa huoneistohotellissa.
Salernon minipaussin jälkeen testataankin ensimmäistä kertaa perslihasten ja hermojen kestävyyttä, kun edessä on 420km paahteista autostradea. Mies ei ollut tästä osuudesta lähtökohtaisesti innoissaan, mikä on ihme ottaen huomioon tasokkaan ja hiljaisen autoseuran? Jaksan uskoa, että ajomatka on kuitenkin tuskan väärti.
Tässä vasurilla hutaistu demonstraatio ajoreitistä:
Sitä paitsi tämä ei ole edes matkan pisin osuus. Etelässä vietetyn viikon päätteeksi edessä on nimittäin varsinainen suoritus, autolla yhteen putkeen Torre Colimenasta viimeiseen kohteeseemme Roomaan, reilut 8 tuntia. Ehhehe. Jää nähtäväksi, murjotetaanko loppuloma eri puolilla Suomea :D
Roomassa meillä jää aikaa vain kaksi yötä ja yksi päivä. Itse olen vieraillut Ikuisessa kaupungissa jo kahdesti, joten tiivis aikataulu ei haittaa. Kokemuksesta tiedän myös, että pienet pojat ja runsaasti kävelemistä sisältävä kaupunkiloma kuumassa maassa ei ole se toimivin yhtälö.
Näillä siis lähtökohtaisesti mennään, erittäin tyytyväisenä kokonaissuunnitelmaan. Italia alkaa kolmannen isomman reissun jälkeen olla jo aika hallussa, mutta maahan en usko kyllästyväni koskaan.
2 viikon reili parikymppisenä: Verona – Garda – Venetsia – Firenze – Pisa – Sorrento – Sisilia (Palermo) – Verona
2 viikon automatka toissavuonna: Venetsia – Garda – Rimini – Venetsia (huomaatteko, miten iän myötä tahti hidastuu haha)
Pian: Rooma – Sorrento – Salerno – Torre Colimena – Rooma
Arrivederci! Soon!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentoi - ilahdun!