Matkalaukku. Pakkaaminen. Hermot.

Paskamaisin osuus mitä tahansa reissua on matkalaukun pakkaaminen. Tiedän tiedän – kenelläkään ei ole niin vaikeaa kuin länsimaisella kermaperseellä.

En tiedä, mistä tämä sieluaraastava angsti kumpuaa, mutta pelkkä matkalaukun kellarista noutaminen laukaisee rytmihäiriön. Pitkitän toimenpidettä jälleen viimeiseen asti.

Vuorokautta ennen lähtöä venkoilu on pakko lopettaa. Parhaat päivänsä nähnyt, Texasista edellisellä vuosituhannella hankittu laukku on tietenkin kanakopin rojuröykkiön alimmaisena. Paiskon öljykanistereita, hyhmäisiä köysikasoja ja muita miehen aarteita ympäri kellaria saadakseni mustan paholaisen esiin.

Siinä se nyt on. Pitäisi satsata uuteen laukkuun. Kaupassa oli yksi aika kiva, 800 euroa. Lukeekohan joulupukki blogeja..?

Koska aikaa on rajallisesti, turvaudun hajota ja hallitse –taktiikkaan. Askel 1: Ikea-kassiin sullottujen kesävaatteiden kumoaminen keskelle lattiaa. 2: Toteaminen, että kaikki on kittanaa, nuhjuista ja parhaat päivänsä nähnyttä. 3: Valojen himmennys, ensimmäinen sortsipari rohkeasti kasasta hyppysiin ja talven kauhduttamiin vitivalkoisiin jalkoihin (olisi sittenkin pitänyt treenata enemmän).

Puristaa, seuraavat. Persposket vilkkuvat, I’m too old for this shit, seuraavat.

Puolen tunnin hampaidenkiristelyn jälkeen kasassa on kolmet sortsit, kaksi hametta, kolme mekkoa, rantakaapu ja kahdet bikinit, joista toiset hajoamispisteessä ja toiset tippuvat päältä.

Sitten yläosiin. Keinokuitu ei hyvä, kaikki muut materiaalit kauhtuneita. Tilanpuutteen vuoksi toppien pitäisi mätsätä kaikkiin alaosiin. Entä rusketusrajat? Hauska naruviritelmä tuottaa mielenkiintoisen lopputuloksen. Tämä liian kireä, tämä liian leveä. Miten vaikeaa on suunnitella toimivia yläosia??

Tunnin ja kahden viinilasillisen jälkeen laukku täydentyy kahdeksalla topilla, yhdellä edustusmekolla, kolmella kenkäparilla ja yhdellä käsilaukulla. Viini on noussut päähän, heitän laukkuun ajatuksissani villasukat. Kenkien ja laukkujen mätsääminen sekä toisiinsa että vaatteisiin on jo liikaa vaadittu. Lomalla on pakko tinkiä esteettisistä periaatteistaan.

Laukussa on vielä 1/3 tilaa. Kosmetiikka! Onneksi ystävän luota löytyy shampoot ja muut mömmöt. Rawan saarella ei ole tarjolla lainkaan makeaa vettä peseytymiseen, joten hiussuihkeen sijaan nakkaan kassiin auringonraiskaaman tukan pelastavia huiveja sekä herra Hartikaisen. Viime kesän aurinkovoiteet näyttävät olevan vielä voimissaan. Bimbi-rasvaa suojakertoimella 30 suoraan Italiasta! Sekä Offia, koska dengue-kuume. Ei siitä enempää.

Mies käy vääntelemässä naamaa makuuhuoneen ovella. Pakkaustuskaan ei heru tällä kertaa sympatioita. Tätä pahempaa on vain perhematka, jolloin pakkaan paitsi oman laukkuni myös lasten kamat sekä kyttään, ettei mies ota mukaan kymmentä kenkäparia.

Siinä se nyt on, kompakti arsenaali kesävaatetta, jonka valitsemiseen tuhrautui uskomattoman paljon aikaa. Enää käsimatkatavarat. Erilliseen pieneen pussiin huulirasva, korvatulpat, puhelin, nenäliinoja ja näytepussi naamarasvaa. Selkäreppuun naistenlehdet, proteiinipatukat, wasabipähkinät, purkat, lentosukat, purkat pois, passi+matkalippu, lompakko sekä kaksi pussia juustonaksuja, jotka yritän epätoivoisesti sulloa ehjinä kamojen jatkeeksi. (Kuka haluaa Suomesta jalkahieltä maistuvia esanssipötkylöitä? Harkitsen hetken jauhavani naksut tiiviiksi paketiksi minigrip-pussiin.)

Laukut on pakattu, halleluja! Paitsi että jotain on unohtunut. Se selviää perillä, noin 26 tunnin kuluttua.