Julmys från Stockholm

Yllätysmatka on kaikkien matkojen kuningas, ja samalla luonnollisesti se vaikein toteuttaa. Fiilis, kun toisen naama venähtää hämmästyksestä, on priceless ja kaiken vaivannäön arvoinen. Siksi takaraivossa muhii jatkuvasti suunnitelmia vedättää lähipiiriä, etenkin aviomiestä tällä saralla.

Idea joululahjasta matkan muodossa konkretisoitui kesäloman jälkeisessä ”ei ole mitään reissuja tiedossa” -tyhjiössä. Norwegian lukee tunnetusti ajatuksiani, ja kas vain sähköpostiin kilahti kuin tilauksesta tarjousviesti. Selasin vaihtoehdot läpi silmät kiiluen ja masennuin uudestaan. Kaikki vähääkään varteenotettavat Euroopan joulutorikohteet olivat lentoaikatauluiltaan hankalat. Suunnitelmia vaikeutti myös se, että lastenhoito-optio oli tällä kertaa mahdollinen vain yhdeksi yöksi; joskin olin jo tästä suunnattoman kiitollinen.

Lopulta tajusin kääntää katseeni lähinaapuriin. Tukholma, tuo vasta viime keväänä Adelen keikan myötä avautunut suurkaupunki kivenheiton päässä ei ole ikinä lukeutunut ykköskohteisiini. Edelleen suorastaan hävettää. Kuvankaunis, mahdollisuuksia pursuava kaupunki, jonka ylle olen langettanut harhaanjohtavan leiman juhlanhuuruisten ruotsinristeilyiden myötä. Kun kaupunkiin tutustuminen on menneinä vuosina tapahtunut lähinnä raahautumalla pikaisesti laivaterminaalista naama valkoisena T-Centraleniin ja takaisin, ei ihme, ettei mielikuva ole ollut järin ruusuinen.

Reissukuvat ovat kauttaaltaan kännykkätasoa. Pahoitteluni.

Tässä välissä keksin kosiskella myös naapurin rouvaa mukaan yhteiseen juoneen. Nyt olisi saatavilla puoli-ilmaisia lentoja, ostanko tuplana?! Noin vuorokauden harkinta-aika teki tepposet. Seuraavana päivänä lähes ilmaiset liput olivat pompsahtaneet triplalukemiin. Lentolippuninjailussa nopeus on valttia, mikä siinä on niin vaikeaa muistaa..? Suunnitelma oli kuitenkin ehtinyt jo jalostua innostushepulin asteelle: aikuisten yllätysmatka, jossa seuralainen hyppää extrayllätyksenä mukaan suoraan naapurista! Joululahjaksi oma JA naapurin rouva! Tätä ei mies olisi uskaltanut ruksata joulutoivelistaansa :D

Pulitimme hammasta purren ”halvat” lennot ja aloimme selata vahingosta viisastuneena välittömästi Tukholman hotellitarjontaa. Reissun erityisen luonteen vuoksi halusimme satsata astetta parempaan asumukseen. Lopulta päädyimme aivan Gamla Stanin ytimeen, kuvissa hurmaavana näyttäytyneeseen First Hotel Reiseniin. Tukholman hotellit ovat jo lähtökohtaisesti kalliita, ja eikös naapuri alkanut keulia vaatimalla vielä pykälää tyyriimpää merinäköalahuonetta. ”Otetaanko teillekin?” Mitä vaihtoehtoja tämä jättää! Pistä meidät vaan B-luokan kellariin! Huoneet maksettiin erikoistarjouksen johdosta riskillä heti vailla peruutusoikeusoptiota. En ole koskaan aiemmin uskaltanut toimia näin, mutta kerrankos sitä.

Seuraavat reilu kolme kuukautta hykertelin reissua hiljaa mielessäni. ”Haluaisin lahjaksi tällaisia Star Wars -partateriä”,  mies vihjaili joulukuun alussa. Nyökyttelin tyynesti ja totesin, että olen saattanut jo jotain pientä hommata. Viikkoa ennen h-hetkeä suunnitelmat muuttuivat osaltamme täysin, kun jouduin olosuhteiden pakosta paljastamaan yllätyksen. ”Ääääälä kerro enempää!!”, mies määkyi hämmentyneenä ennen kuin ehdin luikauttaa ilmoille tarkempia yksityiskohtia. Seurasi paniikki, hampaidenkiristely ja valtava pettymys siitä, valuuko kaikki vaivannäkö viemäristä.

Vuorokautta ennen lähtöä tilanne kuitenkin kääntyi onneksemme, eikä matkaa tarvinnut peruuttaa. Kaikessa hässäkässä en ollut maininnut missään vaiheessa itse kohdetta. Pieni yllätys oli siis yhä jäljellä <3

Reissuun…

”Viisi minuuttia ja nähdään parkkipaikalla!” Jolkotan hiki selkärankaa pitkin hiipien reppu selässä kotikatua kohti naapuria. Perillä silmäilen hädissäni ympärilleni. Missä seurue, voinko astua varjoista esiin? Yhtäkkiä parkkeeratusta autosta vilkutetaan. Naapurin herra ja rouva kyyditsijöineen ovat jo paikalla.

Survoudun kasseineni hepulin vallassa takapenkille. Naapurin herraa naurattaa. Hän on saanut kuulla päivän suunnitelmista vasta herättyään aamulla. Kohteen piti säilyä yllätyksenä aina lentokentälle asti, mutta eikös perheen kuopus toivottanut isälleen iloisesti ”kivaa luotsinmatkaa!” Oma matkaseuralaiseni luovii kentälle eri reittiä. Matkalla puhelin kilahtaa hänen kuitatessaaan Facebookiin sijaintinsa Helsinki-Vantaaksi, olotilana hämmentynyt. 

Vihdoin perillä ja porukka koossa! ”Kai te otitte mukaan hiihtokamat?”, naapurinrouva härnää. Fiilis on jyrkässä nousussa, kun kipitämme käsimatkatavaroinemme turvatarkastuksesta läpi ja tax freen kautta kahvilaan neuvoa-antaville. Kohde on tässä vaiheessa selvinnyt kaikille, ja matkakuume on huipussaan. Täydellisten vaimojen junailema täydellinen aikuismatka on startannut!

Seurueemme on sijoitettu lentokoneen viimeiselle penkkiriville, mistä käsin ehdimme aiheuttaa tunnin ajan huomattavaa pahennusta. Tilanne vaatii uuden neuvoa-antavan, setin käsittämättömiä, ei-julkaisukelpoisia selfietä sekä viiltävää syväanalyysia maailman tilasta. Vieressäni istuva miespoloinen vetää heti nousun jälkeen kuulokkeet loppumatkaksi korvilleen.

 

Men hejsan Stockholm! Det är så härligt att vara här! Mies hoitaa ruåtsinkielen natiivina kommunikoinnin taksikuskin kanssa muun seurueen keskittyessä ihailemaan kansankodin lumisia maisemia. Juttu luistaa kuskin kanssa siihen malliin, että ajamme ensin hotellin ohi. Lopulta oikea kadunpätkä löytyy.

Perillä koittaa suunnaton helpotus. Hotelli on juuri sitä mitä halusimme. Etuovi on kuorrutettu kuusiköynnöksillä ja valoilla, ja sama tunnelma jatkuu sisätiloissa. Yksi kahdesta huoneesta on jo valmis, joten heitämme laukut säilöön ja ihailemme hetken ikkunoista avautuvaa joulukuusella höystettyä merinäköalaa. Kyllä, tästä kannatti maksaa pientä extraa.

Kello käy hieman yli puoltapäivää lähtiessämme liikkeelle. Suuntaamme ensi töiksemme sillan toiselle puolelle Södermalmiin, jossa en ole itse koskaan vieraillut. Hotellin sijainti on täydellinen; aivan keskustan tuntumassa ja samalla juurikin Söderiä vastapäätä. Ennen varsinaista tutkimustyötä pysähdymme ensimmäisen kotoisalta näyttävän pubin kohdalle helppo lounas mielessä. Täysi randon-valinta toimii. Saamme vatsat täyteen sydänystävällistä rasvaruokaa, ja matka voi jatkua.

Södermalmin jouluisia katuja eteenpäin talsiessa alan ymmärtää, miksi kyseistä kaupunginosaa hehkutetaan vuodesta toiseen. Miten en ole tullut tänne aiemmin? Paikka on kuin jättimäinen, ruotsalaisella erehtymättömällä tyylillä kuorrutettu piparkakkutalo. Koko Tukholma on joulun alla liikkeellä. Törmäilen ihmisiin keskittyessäni ahmimaan näkymää. Etenemme pääkatua pitkin ravintola Himleniin, jonne olemme sopineet lennossa treffit naapurin herran työkaverin kanssa. Himlenin kattobaarista avautuu huikea panoraamanäköala joka puolelle Tukholmaa. Vahva suositus paikalle! Täältä olisi saanut ruokaakin, joskin baari toimii hyvin myös kuohuvalasillisen voimin. Samalla on hauska kuunnella muutaman vuoden työkomennuksella olevan suomipariskunnan kokemuksia elämästä länsinaapurissa.

Himlenistä matka jatkuu privaattikierrokselle pitkin Södermalmin pikkukujia, kun toinen työkomennuslaisista lähtee vielä ulkoiluttamaan seuraksemme koiraa. Puikkelehdimme toinen toistaan suloisimpien kivi- ja puutalojen välistä. Jokaista ikkunaa koristaa joko joulutähti tai v-kirjaimen muotoinen jouluvalo. Kaikki on hämmentävän identtistä ja täydellistä. Onko tämä joku ruotsalaisten salajuoni? Södelmalmin laelta avautuu huumaava näkymä alas Viking Linen laivaterminaaliin ja merellisen Tukholman ylle. On käsittämätöntä, että kymmenien Tukholman-reissujen päätteeksi tajuan vasta nyt vierailla ydinkeskustan ulkopuolella.

Kävelyaskelia on kertynyt jo melkoinen määrä. Maltamme silti ottaa hotellilla vain puolen tunnin välikuoleman. Aistien ylikuormitus jatkuu sukeltaessamme Gamla Stanin pikkukujille. Joulu hyökyy päälle edestä, takaa ja sivuviistosta. Puikkelehdimme käsityöläistorien, kuusiköynnösten ja valoasetelmien välistä pääkadun toiseen päähän. Aina niin tyylikkäät paikalliset siemailevat höyryäviä kupposiaan ulkoterasseilla punaisiin viltteihin kääriytyneinä. Olen pökrätä onnesta. Jopa mies innostuu hetkellisesti shoppailemaan suloisissa miniputiikeissa.

 

Ydinkeskustaosuus hoituu sukkelaan perinteisellä kaavalla. Riehaannumme krääsäkaupassa, jonka nimeä en muista, mutta josta haluan joka kerta kaiken. Ostospsykoosi katkeaa vasta paikalta paenneiden miesten ilmestyessä taluttamaan rouvat kädestä pitäen putiikista ulos. Hermojen tasoittaminen hoituu vastapäisellä, aiemmilta reissuilta tutulla terassilla glögien merkeissä. Kyllä, ulkona todella tarkenee! Matkalla takaisin hotellille vetelen lennosta kaksi chocolatbollaria sekä nappaan lastenhoitaja-mummille tuliaisiksi Victoria ja Daniel -lautasen.

Illan etkot hoituvat 2,5-prosenttisen oluen voimin. Sanon tähän vain, etten enää koskaan narise Suomen alkoholipolitiikasta.

Mitä tekee ihminen päästessään aikuislomalle ilman lapsia? No tätä tietenkin!!

Illallispaikaksi olemme valinneet usean suosituksen rohkaisemana vanhankaupungin toisella laidalla sijaitsevan The Flying Elk -gastropubin. Illallispöydän saaminen Tukholmasta kuukauden varoitusajalla osoittautui erittäin hankalaksi. Muutamaa tuntia ennen h-hetkeä Elkistä kilahtaa tekstiviesti, jossa kehoitetaan informoimaan mahdollisesta peruutuksesta jonotuslistalaisille.

Paikka on livenä sopivan kotoisa ja casuaali, kuten pubilta voi odottaa. Ruoka on luonteeltaan pubiruokaa sekin, mutta huomattavan tasokkaalla twistillä. Ainoa, mikä menee pieleen, on jälkiruokaosasto. Pirun ruotsalaiset, nuo karvasmantelin väärinkäyttäjät. Kokonaisuutena elämys on kuitenkin hinta-laatusuhteensa väärti.

Takaisin hotellille könytessä pysähdymme lennossa pubissa, josta kantautuu kadulle hauskan kuuloista livemusiikkia. Tässä kohtaa väsymys alkaa painaa aamupäivästä riekkuneita. Viihdymme liikenteessä musiikin ja miehiä riemastuttavan viskivalikoiman voimalla joka tapauksessa vielä tunnin.

Kotiinlähtö koittaa seuraavana aamuna heti aamiaisen jälkeen. Aamupalalle voisi omistaa oman lukunsa. Uitan suonistoni vastapaistetuissa letuissa, Nutellassa, juustoissa ja pienissä nakkimakkaroissa. Tämän tason syömisessä ei ole mitään järkeä, mutta kerrankos sitä lomalla.

Kiitos Tukholma, olit riemastuttava, kuten myös matkaseura! Kiitos myös matkustusvuosi 2016, joka vei koko omaisuuden mutta antoi sitäkin enemmän. Unelmien laukut ja kunnon talvivarusteet jäivät jälleen ostamatta, mutta tilalle sain sylillisen kokemuksia, jotka kulkevat mukanani ikuisesti <3

Ensi vuosi häämöttää aivan nurkan takana kutkuttavana. Matkoja on tällä hetkellä vahvistettuna neljä, ja suunnitteilla toiset mokomat neljä. Yksi pitkään suunniteltu unelma jälleen toteutuu...