Kolme huippureissua kolmen viikon sisään - miten tässä näin kävi?

Reissublogin päivittämisestä on ehtinyt kuulua tovi, vaikka seuraava unelmien matka lyötiin lukkoon jo viime kesän Espanja-tourneen päätteeksi. Koko viime syksy kului budjettia hampaat irvessä säästäessä. Tajusin oikeastaan hieman liian myöhään, että puoli vuotta on tuskaisen lyhyt aika kaukomatkan kulujen kasaamiseksi, kun ohessa pyörii muu elämä laskupinkkoineen. Tämä hyvänä muistutuksena siitä, ettei yksikään matka ole millään muotoa itsestäänselvyys.

Tavoite oli kuitenkin kärvistelyn lomassa kirkkaana mielessä: Sri Lanka! Tuo kaukainen, eksoottinen saari, jonne lähestulkoon kaikki tuntuvat juuri nyt suuntaavan.

Reissusuunnitelma sai alkunsa viime vuoden hiihtolomalla Espanjan Sierra Nevadassa, kun 50-vuotisiaan suunnitellut matkaseuralainen kajautti ilmoille haluavansa pyöreiden kunniaksi ensimmäistä kertaa ikinä mahdollisimman kauas. Thaimaaseen (argh), virkkoi hän ja jatkoi, josko tulettekin mukaan? Minähän luonnollisesti otin välittömästi isot kierrokset miehen väännellessä naamaa vieressä. Tiesin varsin hyvin, ettei hän menneiden kokemusten myötä astu kyseiseen maahan enää jalallakaan. Yllättäen herra Freebird kuitenkin suolti ilmoille vastaehdotuksen: Miksi emme lähde Sri Lankaan?

Hiihtomökkiin laskeutui hetkeksi syvä hiljaisuus - kunnes aloin kiljua. SiisOikeastiHaluatLähteäSrilankaan??? Käynnistyi täysimittainen kakofonia, hepulointi ja armoton googletus. Kun kaukomatkailua vihaava mies hetkellisesti sekoaa, on toimittava! Hiihtoloman päättyessä suunnitelma oli selvä: tasan vuoden päästä juhlisimme kahden perheen voimin jälkijättöisesti ystävien yhteisiä viisikymppisiä Intian valtameressä paistattelevalla paratiisisaarella.

Melkoisen kutkuttava ajatus lumimassojen keskellä viilettäessä.

Kotosalla aloimme ystävän kanssa selvittää kuviota tarkemmin. 15 tunnin lennot, trooppinen kuumuus, ruokamyrkytysvaara, Kaukoidän infrastruktuuri ja mentaliteetti... Melkoisen monta syytä sille, etteivät sen enempää oma kuin ystävänkään mies tulisi viihtymään. Herra Freebird tuli järkiinsä ensimmäisenä. Ei ole hänen juttunsa ei. Kuopuksemme visersi perässä isänsä esimerkillä minä olen suomalainen ja matkustan Suomessa... Bonuksena pelkkä ajatus ystävän miehestä väittelemässä paikallisen riksakuskin kanssa nosti huutonaurut ilmoille.

Väännön, lievähkön kiukuttelun ja maireiden mainospuheiden myötä reissukokoonpano saatiin viilattua uusiksi kaikkia miellyttävään muotoon. Minä ja ystäväni sekä parhaat kaverit, ystävän poika ja oma esikoiseni, lähdemme valloittamaan Sri Lankan neljästään. Mies ja kuopus suuntaavat ensisijaisen toiveensa perässä laskettelulomalle koti-Suomessa, ystävän mies omien vanhempiensa passattavaksi Espanjan Aurinkorannikolle.

Mikä helpotus - ja samalla tervetullut oivallus, ettei aina tarvitse tehdä kaikkea koko perheen kesken. Tästä valaistumisesta ei kulunut kauaa, kun sähköpostiin kilahtivat Finnairin (ehdottomasti paras hinta) lennot Bangkokin kautta Colomboon.

Tuijotin Sri Lankan karttaa silmät sädehtien. Kaukainen saarivaltio ei lukeutunut bucket list -kohteisiini, mutta mitä enemmän ahmin tietoa, sitä kutkuttavammaksi innostus kasvoi. Kuten myös karun faktan tajuaminen: kahdeksan päivää ei riittäisi kuin pintaraapaisuun. Legendaarinen Ellasta starttaava junamatka oli pudotettava agendasta kättelyssä.

Pitkällisen googlettamisen ja taustatyön myötä suunnitelma saatiin lopulta lyötyä lukkoon kaavalla, joka sisältää sekä hartaasti kaivattua rentoutumista rantaviivan äärellä että sopivissa määrin paikalliskulttuuria. Reittimme kulkee välillä Colombo - Bentota - Mirissa - Colombo. Matkan varralle mahtuvat ainakin Galle, Udawalawen kansallispuisto sekä valaanbongausretki (jälkimmäisistä tehty toimijoiden suhteen eettinen taustatyö, toivon mukaan riittävissä määrin). Hotelleihin olemme törsänneet paikallisittain melko suuret summat. Seikkailun taustalla painaa halu rentoutua vailla huolia sekä pitää matkaseuralaiset, wifin varassa järjissään pysyvät teinit, tyytyväisinä.

Tästä näkymästä lähdetään liikkeelle:

kuva: booking.com

On vaikea uskoa, että lähtöön on enää tasan viisi päivää aikaa! Vielä puolityhjässä matkalaukussa makaa nippu rupioita, viisumit, aurinkorasvat sekä uudet bikinit. Pientä jännitystä aiheuttaa 3/4 perheestä kaatuminen kovaan flunssaan, minä ainoana terveenä. En aio suoda ajatustakaan vaihtoehdolle, etteikö perjantaina kaikki olisi hyvin.

Viime hetken lähtötohinan ohessa olen googlettanut vimmaisesti Lontoon ja Berliinin lähiviikkojen tapahtumatarjontaa.

Niin tosiaan. Sri Lankan lentolippujen kilahdettua viime elokuussa sähköpostiin asennoiduin pysyväni tiukasti kotimaan kamaralla puolisen vuotta. Mutta hyvät aikeet ovat tunnetusti tehty romutettaviksi. Alkusyksystä työsähköpostiini pamahti täysin odottamaton ilmoitus: tulin valituksi Suomen edustajana yrityksemme vuosittaiseen Euroopan-laajuiseen kehitysohjelmaan. Tuijotin mykistyneenä listaa tulevista, kuukausittaisista tapahtumapaikoista: Amsterdam, Munchen, Madrid, Lontoo...

Ja niin starttasi puun takaa kiireentäyteinen mutta odottamattoman onnen värittämä reissusyksy huikean projektin ja uusien kansainvälisten kollegoiden tapaamisen merkeissä!

Lähtölaukaus kajahti marraskuussa Kööpenhaminasta, jonne olin hetkeä aiemmin buukannut em. projektista tietämättä toisen työreissun. Vietin kaksi päivää ja yhden yön tässä monelle hyvinkin tutussa, mutta itselleni täysin vieraassa kaupungissa. Vapaa-aikaa jäi yhden illan ja toisen lyhyen iltapäivän verran, jolloin juoksin hiki päässä matkalaukkua raahaten keskustan läpi ja päädyin flamingobaarin eteen - tietenkin!

Suloisesta Köpiksestä matka jatkui suoraan Amsterdamiin firmaprojektin ensimmäiselle etapille. Neljäs kerta Damissa avasi silmäni lopullisesti tälle uskomattoman kuplivalle ja eloisalle kaupungille. Kahden päivän tiukan mutta inspiroivan työnteon päätteeksi jäin viettämään pitkää viikonloppua paikallisen ystäväni perheen hoiteisiin. 

Jouluinen Amsterdam tarjosi läkähdyttävää herkkua kaikille aisteille. Sydän oli räjähtää onnesta nukkekotimaisia, kauttaaltaan valaistuja katuja eestaas talsiessa, pysähtyen säännöllisin väliajoin lasilliselle kuohuvaa. Parhaana kuitenkin rakkaan ystävän seura ja hänen siivellään aitoon paikalliselämään solahtaminen.

Ehdin hädin tuskin toipua, kun jouluilotulitus jatkui projektin toisella etapilla Munchenissa. Saksa ei ehkei sittenkään ole paska maa, tuumin jälleen kahden inspiroivan ja työntäyteisen päivän päätteeksi paikallisen joulutorin uumenissa, hyöryävä gluhwein kourassa, ympärillä 29 uutta kansainvälistä ystävää. Täällä olisin viihtynyt pidempäänkin!

Projektin kolmas etappi kuljetti viime kuussa Madridiin - kaupunkiin, jota oikeastaan kaikki varauksetta kehuvat. Aikataulusyistä jouduin jäämään paikan päälle yhdeksi ylimääräiseksi yöksi. 

Lähdön hetkellä hieman nauratti: Taakse Suomeen jäi kymmenen asteen aurinkoinen kevätsää, perillä odotti viimainen tihkusade hilkulleen nollan yläpuolella. Painelin ensi töikseni läheiseen Mangoon ostamaan kunnon toppatakin, mistä kollegat saivat hyvät naurut.

Kaksi vapaailtaa oli toivottoman lyhyt aika ottaa haltuun tämä massiivinen kaupunki, mutta varovasti uskaltaisin liittyä ylistäjien kuoroon. Illallistimme suurella porukalla Estadio Bernabeulla sekä toisena iltana pienessä, tunnelmallisessa kortteliravintolassa. Laukkasin läpi kaikki tielle osuneet torit, kauppahallit ja putiikit, minkä lyhyessä illassa ehdin. Visiitti huipentui espanjalaiseen karaokeen, jossa katsoin asiakseni sivistää paikallisia englannin ääntämyksestä Sian biisikimaran muodossa - kiitos ja anteeksi...

Kolmantena iltana säätila koki dramaattisen käänteen, minkä rohkaisemana päädyin nauttimaan lasillisen paikallista punaista ulkoterassin yllättävässä lämmössä.

Projektin viimeinen etappi Lontoo sijoittuu helmikuun loppupuoleen. Palattuani sunnuntaina Sri Lankasta otan miehen kanssa väliläpsyt ja hyppään tiistaina jälleen lentokoneeseen. Luojan kiitos päivämäärät eivät menneet päällekkäin! Kotiväki saa jälleen pyörittää arkea keskenään loppuviikon, sillä entisessä kotikaupungissa ei yksinkertaisesti voi vain piipahtaa.

Ja niin tosiaan, Berliini. Saksaa taktisesti matkailumaana kaihtaneena en olisi kuuna päivänä uskonut, että vuodenvaihde 2019-2020 on yhtä saksanmaata. Kaikista em. matkoista vielä tietämättömänä Berliini valikoitui naapurinrouvan 40-vuotismatkan kohteeksi jo vuosi sitten. Päätöksen kruunasi hinta, naurettavat 40 euroa per tiketti. Lontoon jälkeen jää huimat neljä päivää aikaa huilata ennen syntymäpäivärientoja kaljan, makkaran ja hapankaalin luvatussa maassa. 

Matkalaukkua pakataan, puretaan ja jälleen pakataan reilun kolmen viikon sisään tauotta. Kyllä, tämä on ehdottomasti too much. Samaan aikaan olen kiitollinen ja totaalisen päästä pyörällä. Jokainen reissuista on hartaasti odotettu ja tärkeä, ja kaikesta hulabaloosta huolimatta vakaa aikomus on elää tiiviisti hetkessä.

Lähtölaskenta on alkanut. Flunssa, älä tule...