Joulu laivalla

Hirvittääkö otsikko? Lähtisitkö itse? Jouluaatto, joulupäivä ja tapsan aamu ruotsinlaivan lempeässä keinunnassa? No voi hyvänen aika, mikä ettei - elämässä pitää kokeilla (lähes) kaikkea!

Etukäteen:

Joulunvietto Silja Symphonylla hahmottui kohtuullisen lyhyen harkinnan myötä. Pähkäilimme asiaa puolitosissamme, ja anoppi tästä kuulleena täräytti reissun revohkallemme joululahjaksi. Asia saatiin pidettyä lapsilta salaisuutena aina aattoaamuun, jolloin joulukuusen alta löytyi poikien ällistykseksi "lahjakortti". 7- ja 9-vuotiailla ei herännyt minkäänlaista epäilystä siitä, että feikatut jouluvalmistelut sisälsivät lähinnä joulukuusen ja muutaman karkkirasian hankkimisen.

Mies selvitti etukäteen, että auton ottaminen laivaan kustantaa vaivaiset 40 euroa, siis huomattavasti vähemmän kuin edestakaiset taksit terminaaliin tai parkkipaikka risteilyn ajaksi. Tästä innostuneena mukaan reissuun raahattiin kaikki mahdollinen lahjasäkeistä uimahousuihin ja useisiin vaihtokenkiin.

Hytin virkaa toimitti max. kuudelle hengelle tarkoitettu perhehytti 11. kannella. Järjestely vaati letkeää ennakkoasennetta, mutta livenä hieman standardia suurempi hytti osoittautui toimivaksi ratkaisuksi - noin metri lisätilaa leveydessä on yllättävän paljon. Koska toinen lapsista mahtui nukkumaan poikittain sohvalle, sänkyosaa ei tarvinnut avata lainkaan tukkimaan vapaaksi jäävää lattiatilaa.

Merille ahoy:

Siinä se on, suuri ja mahtava risteilylaiva, valmiina nielemään sisäänsä sekalaisen joukon joulujuhlakansaa. Saamme vyörytettyä kerralla kaikki matkatavarat täpötäyteen hissiin. Vieressä puuskuttava pariskunta repeää nauruun. Hauskaa joulua, kuten myös! Iloista kommunikointia ventovieraiden kanssa ensiminuuteilla, raksi seinään!

Laivareissun alkutahdit ovat aina samat, oli joulu tai juhannus: kaikki pitää ottaa haltuun heti. Lähdemme siis tarkistamaan tilukset joulupaita tanassa. Kyllä, olen hommannut turakaisristeilyä varten hilpeimmän joulupaidan ikinä; ärtsysti kuvioidun, kilisevän, vilkkuvan ja hiostavan pirulaisen. Vastaantulijoiden reaktiot ovat priceless. Epäuskoinen vilkaisu ja henkilöstä riippuen totaalirepeäminen vs. syvä myötähäpeä, onko tuo tosissaan? Totta hitossa, joulu on kerran vuodessa ja sen mukaan pukeudutaan. Ramppaamme kieli vyön alla juhlakauden henkeen kuorrutetun laivan läpi ja päädymme lopulta lähtökuohuville. Tästä lähtee! (Syvät pahoittelut, ettei paidasta ole kuvaa)

Laivan nytkähtäessä liikkeelle illalliskattaukseemme on vielä neljä tuntia aikaa. Lahjavuori polttelee lasten näpeissä. On aika päästää nuoriso piinasta.

Seuraavat kaksi tuntia sujuvat hytissä iloisen kaaoksen tuoksinnassa. Paketteja kuoriutuu esiin käsittämätön määrä jokaisesta kassista ja nyssäkästä. Yritän pelastaa kortit ja kirjekuoret paperimeren keskeltä turvaan. Lasten riemun todistaminen on aikuisuuden jouluissa yksinkertaisesti parasta.

Lahjashown päätteeksi lapsia on lähes mahdoton saada hytistä ulos, mutta seuraava ohjelmanumero odottaa nurkan takana. Laivalle sai tuoda yhden paketin per lapsi joulupukin jaettavaksi. Poikien usko pukkiin on ollut tänä vuonna pahasti koetuksella. Valkoparran ilmaantuminen yökerhon lavalle ei aiheuta näkyvää reaktiota, mutta ääni kellossa muuttuu, kun pukki alkaa ladella ilmoille lasten nimiä. Menee sekunti, ja kaksi tonttulakkipäistä poikaa tönöttää silmät kiiluen muiden lasten seassa. Ihmetys on suuri, kun pukin antamasta lahjuksesta paljastuu toivelistalla olleet lelut. Sitä se on, joulun taika!

On aika päivän huippuhetken, jouluaterian. Iltakahdeksaan sitä sai odottaa, emmekä ole ainoat nälkäiset. Laivan buffet on urheilulaji, johon tulee suhtautua suurella huumorilla. Rauhaisa jouludinner on haave vain, kun nälkäiset massat rynnistävät kohti jakelulinjoja. "Hans-Åke, här finns lax!!" mylvii länsinaapuri ja luikertelee kyynärpäätaktiikalla jonon alkuun. Lihapullat sinkoilevat ja viini roiskuu. Hetken luulet olevasi parempi ihminen kuin muut, ja seuraavalla siunaamalla taistelet kahden rekkamiehen välissä viimeisestä saaristolaisleipäpalasta.

Könyän kukkuroilleen lastattu lautanen hyppysissäni ankeaan nurkkaukseen sijoitettuun pöytäämme. Naurattaa. Ei tässä mitään järkeä ole, mutta ruoka on hyvää ja sitä saa syödä riittävästi. Ensi vuonna jälleen kynttilät, hopeat ja joutseniksi tärkätyt lautasliinat. Helan går ja ilmaista hanaviiniä lasiin!

"Hotelliin, mennään hotelliin!", määkyy seiskavee jo aterian loppumetreillä. Tässä kohtaa iltaa kumpikaan lapsista ei arvosta enää pätkääkään risteilijän tarjoamia viihdytysmahdollisuuksia. "Mutta kun täällä olisi leikkiluola. Taxfree ja notkuvat karkkihyllyt. Lasten muumidisco (no herranjumala, ei kylläkään tätä). Trubaduuri! Karaoke! Yöshow!" Vaan ei. Nuoriso haluaa hyttiin hypistelemään uusia lelujaan.

Ruokaähky tainnuttaa famon, joka tarjoutuu jäämään hyttiin lepäämään. Tilaisuutemme on koittanut. Minä, mies, jouluaatto ja treffit kattokerroksen karaokessa! Sulattelemme kinkkua sokerisilla mojitoilla ja nautimme korviaviiltävästä musiikillisesta tulkinnasta. Siinä vaiheessa kun esiintyjän puhekyky katoaa kesken nuotin, siirrymme Atlantis-yökerhoon jatkoille. On myönnettävä, että mielikuva laivan öisestä showspektaakkelista on vanhentunut. Esitys on huomattavan tasokas tanssijoineen ja laulajineen. Mies pyytää baarimikolta "jotkut spesiaalidrinkit". Laiva keinuu, on otettava tukea seinästä. Ikimuistoinen jouluaatto 2015.

Aamulla olo on asiaankuuluvasti turvonnut ja nuhjuinen. Tilannetta ei varsinaisesti helpota aamiaisbuffet nakkeineen ja pekoneineen, mutta kyllähän tässä nyt syödään, koko rahan edestä.

Joulun poikkeusaikataulun vuoksi laiva seisoo Tukholmassa vain nelisen tuntia. Luovumme aikeista könytä maihin. Olo on jyrätty, ja Tukholma uinuu joulurauhan kourissa. Happihyppelyn virkaa saa tällä kertaa toimittaa päiväkävely aurinkoisella kannella. "Hiekkalaatikko", riemastuu lapsi, ja sukeltaa koirien pissatusaltaaseen.

Iltapäivällä paukkaamme reippaina turakaisina laivan kylpylän oven taakse ja pääsemme ensimmäisinä sisään. Uusitun osaston ilme on kiitettävän freesi. Seuraavat kaksi tuntia lillumme kylki kyljessä pönäköiden ja punakoiden kanssaristeilijöiden seurassa poreista nauttien. Tilanteen koomisuus naurattaa jopa yleisiä uimaloita vihaavaa miestä. Kokonaisvaltainen ruotsinlaivaelämys, kaikki tai ei mitään.

Joulupäivän illallinen nautitaan, luojan kiitos, toisenlaisessa hengessä italialaisessa Tavolata-ravintolassa. Aattoaterian kärsimykset unohtuvat, kun saamme yhden ravintolan epäilemättä parhaimmista pöydistä. Tunnelma on rauhallinen ja viihtyisä, palvelu erinomaista, ja tärkeimpänä tietysti ruoka, joka on sanalla sanoen erinomaista. Alkupalat jaamme aikuisten kesken, ja oma portobellorisottoni sulaa suussa. Miksi mennä ylipäätään koskaan buffetkattaukseen, herää jälleen kysymys.

Loppuiltana suoriudumme vielä liudasta pakollisia risteilyaktiviteetteja. Parfyymien yliannostus taxfreessä, hajuaistin menetys ja pökkyrässä random-valinta. Karkkia, meikkejä ja samppanjaa. Heräteostoksena pörröinen takki, jossa näytän eksyneeltä lampaalta. Lapset leikkiluolaan pelaamaan. Sikahintaiset mutta erinomaiset punaviinilasilliset. Yöshow numero kaksi, jonka toinen lapsista katsoo hurmioituneena loppuun asti.

Toisena yönä aallot moukaroivat laivaa siihen malliin, ettei rantautuminen Maarianhaminaan onnistu. Mitäs me vanhat veneilijät, ei tunnu missään, mitä nyt muutama seurueesta kaatuu pariin otteeseen lattialle. On luotettava kokeneen miehistön arvioon tilanteen laadusta.

Kiitos anoppi, kiitos perhe, kiitos joulu, lahjat ja ylensyönti! Ennen kaikkea tervetuloa matkustusvuosi 2016, joka tuo tullessaan näillä näkymin ainakin Tahkon, Tukholman, Singaporen, Malesian ja Espanjan. Elämä on ihanaa.