Vamos a San Fulgencio!

"Voitteko silleen kivasti poseerata?"

Reissun toistetuin lause todetaan käyttökelvottomaksi jo Helsinki-Vantaalla, kun nuorin matkamies kieltäytyy väläyttämästä edustushymyään. Istumme kahvilassa tappamassa aikaa Norwegianin tehtyä myös meille temppunsa: lento on reilun tunnin myöhässä. Nuoriso alkaa käydä kuumana, matkaeväskarkit ja pelikoneet polttelevat taskussa. Pakotan pojat rustaamaan reissupäiväkirjoihinsa ensimmäiset merkinnät. "Kohta lähdemme Italiaan", tekstaa kuopus kieli keskellä suuta...

Kone irtoaa kiitoradasta lopulta puolitoista tuntia aikataulusta jäljessä, mikä olisi toki voinut olla pahemminkin. Neljän ja puolen tunnin lennon aikana ehtii kaiken, mitä kuvioon kuuluu: ahmia kaksi naistenlehteä, siemailla kuohuvaa, kinuta lapsilta karkkia, vaipua horrokseen ja kuolata vierustoverin kaulukseen.

Perillä täysimittainen hepuli pärähtää välittömästi päälle. Espanjan kielen tahdissa porisevan tungoksen seasta pölähtää esiin vanha kunnon Härski-vaari, joka rustistaa vuorollaan jokaisen hikisen turistin henkihieveriin.

Puolen tunnin ajomatka kohti San Fulgelciota tarjoaa aimo kattauksen Härskin uusia hoodeja. Ohi lipuvat suloiset paikalliset talot, palmujen ja punaisten kukkapensaiden virta, helteestä kärventyneet laajat tasangot, paikallisen elinkeinon muodostavat suolajärvet ja niissä käyskentelevät kymmenet kirkuvanpinkit flamingot.

Hiki valuu norona pitkin otsaa, kun auto vihdoin parkkeeraa Casa Härskin pihaan. Ehdin hädin tuskin laskea laukut eteiseen, kun takapihalta kuuluu molskis. Pojat ovat löytäneet uima-altaan.

Härskin uusi koti on sanalla sanoen hurmaava. Talo on remontoitu paikallista henkeä kunnioittaen kukertavan keltaiseksi. Laukkaamme kieli vyön alla huoneet ja kerrokset läpi. Kauniit huonekalut, kodikkaat pienet parvekkeet ja ikkunoissa koristeelliset kalterit. Koko alakerta kera kahden makuuhuoneen ja vieraskylpyhuoneen on meidän. Tästä ei lomahotelli parane.

"Tulkaa uimaan", mylvitään takapihalta. Nuoriso malttaa hädin tuskin nousta altaasta tervetuliaistapaksille.

Istun alas, kohotan lasin ja fiilistelen tilannetta. Tämä ei ole nappiin mennyt booking.comin kautta varattu hotelli, vaan isäni uusi koti. Olo on epätodellinen. Härskin uutta elämää Espanjassa on edelleen vaikea käsittää. Pojat hyppivät riemusta kiljuen pooliin ja mies vetää pommilla perässä. Puoli ruokapöytää kastuu. Pelastan cavani nopealla väistöliikkeellä ja sukellan perään.

Seuraavana aamuna tapahtuu ensimmäisten päivien ihme. Istumme kaikesta valvomisesta ja hepuloinnista huolimatta puoli kymmeneltä härskimobiilissa rantakamat pakattuna. Lähiranta näkyy horisonttina yläkerran parvekkeelta, ja autolla biitsille karauttaa reilussa kymmenessä minuutissa.

Tätä hetkeä on jälleen odotettu koko pitkä vuosi.

Välimeren aallot riepottelevat aloittelevia lainelautailijoita. Ei, vedessä ei ole haikaloja, haukia, rapuja tai käärmeitä. Ei, kukaan ei joudu vankilaan, vaikka ottaakin tissisilteen aurinkoa.

Härskin kiitettävään lapsiarsenaaliin sisältyvät hiekkalelut kaivetaan esiin. Rantabaarista saa jäätelöä, mojitoja ja pikkusuolaista mieltälämmittävään paikalliseen hintaan. Kesken padonrakennuksen etukäteen hehkutettu rantahieroja ilmestyy paikalle. Vajaan puolen tunnin taivaallinen kiinahieronta maksaa kympin. Vaivun möyhinnän aikana puoliuneen.

(Kuvassa kuopusta ottaa päähän, kun ei saanutkaan toista jäätelöä. Säännöstelyä lievennetään myöhemmin lomalla.)

Iltaa kohden on aika polkaista kokkisota 2016 käyntiin. Kahden viikon herkkufiestasta sokaistuneena en kuollaksenikaan muista mitä söimme, kuka aterian valmisti, ja päättyikö illallinen kriittisen kokin itseruoskintaan. Varmaa on, että kaikki meni, mitä pöytään kannettiin.

Seuraavana päivänä on pakko tehdä jotain taskussa poltteleville rahoille. Shoppailunhimoiset kärrätään kohti Torreviejaa ja lähistöllä sijaitsevaa massiivista La Zenia -ostoskeskuskompleksia.

Jalat on pettää alta, kun silmien eteen aukeaa lempikauppojeni rebajas-plakaateilla varusteltu rivistö. "Et karkaa minnekään", yrittää mies, ja ymmärtää välittömästi tappionsa.

Viisi tuntia myöhemmin palaan taksin turvin maireana takaisin kämpille. Noin 1/5 matkan shoppailuista on saatu kuitattua pois alta. Olen aina sanonut, että rahalla voi ostaa yllättävän paljon onnea.

Maanantaiaamuna euforiakerroin nousee jälleen uudelle levelille. On nimittäin päivä, jolloin minä ja mies karkaamme kaksin Barcelonaan ja Härski-vaari jää ylläpitämään eläintarhaa aina torstaihin asti!

Otamme lämmittelyt iltapäivän lennolle tutustumalla toiseen lähirantaan, jonne könytään puupolkua pitkin. Ilman täyttää huumaava heinäsirkkojen sirinä ja ympäristölle erikoinen havupuiden tuoksu.

Vajaan kilometrin reippailun päätteeksi rantsu ilmestyy eteen kuin tyhjästä.

Hienoa hiekkaa, aurinkoa ja lempeitä tyrskyjä jälleen silmänkantamattomiin. Tässä näkymässä olen onnellisimmillani, nyt ja aina. Kuopus hyppää selkääni, ja sukallamme yhdessä ison aallon alle.

Rantapäivä jää tällä kertaa lyhyeksi, sillä laukkujen uudelleenpakkaus ja lento odottavat. Barcelona, sinua on odotettu...