Ympärillä käy vaimea puheensorina ja tunnelma on sivistyneen hillitty. Yritän vaivoin säilyttää viileän julkisivun hörppiessäni samppanjaa kristallilasista upottavassa löhötuolissa. Oikeasti tekee mieli huutaa - riemusta. Lentokoneen lähtöön on vajaa tunti, ja istumme Finnairin Premium Loungessa matkaseuralaisen bisneskortin turvin. Tänne ei turakaisella ole normaalisti mitään asiaa, joten hommasta on otettava ilo irti: Toinen lasi samppanjaa, kitosh! Kauan ja hartaasti odotettu Lontoo on aivan käsillä, matkanteon kutkuttavin hetki. Lopulta on rantauduttava rahvaan pariin, jossa mies ja lapset kuuliaisesti odottavat.
Kotimainen starttaa liikkeelle täsmällisesti ajoissa. Pilvimassan lipuessa ohitse pelikoneet alkavat laulaa ja lentoemo ilmestyy kärrynsä kanssa kohdallemme. Kaivan esiin naistenlehdet ja hörpin mukistani kääntäessäni ensimmäistä sivua; vain joutuakseni hetkeä myöhemmin vaihtamaan paikkaa. Matkaseuralainen haluaa seurustella ja vaatii miestä viereensä juttukaveriksi :D
Perillä uber kiidättää kokoonpanomme edullisesti ja yllättävän nopeasti kohti Bayswateria. Silmäilen nostalgian vallassa ohi lipuvia maisemia. Kevät hyökyy eteemme koko väriloistossaan. Mies bongaa tienvarresta näyttävän automyymälän, takapenkiltä tiedustellaan kahden minuutin välein ajomatkan pituutta. Lopulta auto parkkeeraa leveän, massiivisilla valkoisilla taloilla reunustetun tien päähän. Lomakoti, tässä se on!
Ongimme avaimet omistajan ohjeiden mukaan lukitusta luukusta ja raotamme hitaasti ovea. Jännitys tiivistyy... Miehen naamasta näkee ensimmäisenä, mitä mieltä hän on airbnb-kämpästämme. Ei ole luksusta ei, joskaan emme sitä odottaneetkaan. Huoneisto on perienglantilaiseen tyyliin ahdas ja tunkkainen. Jääkaapissa odottaa varsinainen bingo, kaksi vihanneslokerollista täynnä avonaisesta pakkasesta vuotanutta vesimöhnää, joka saastuttaa hajullaan koko olohuoneen.
Näkymä makkarista ei ole paha, kun kuvakulmaa on rajattu. Näin toki myös netti-ilmoituksessa.
Hengitän syvään. Tämä on koettu ennenkin, eikä tilanne parkumalla miksikään muutu. Kämpän sijainti on täydellinen, mikä käy seuraavien kolmen päivänä aikana konkreettisesti ilmi. Pesemme jääkaapin, laitamme lämmityksen päälle ja suuntaamme kulman taakse alueen vilkkaalle pääkadulle myöhäiselle illalliselle. Pizzan ja proseccon ääressä alkujärkytys laimenee. Olemme Lontoossa seikkailun alkumetreillä, pienet vastoinkäymiset, ei tunnu missään!
Lapsi olutlasin läpi ja reissussa rähjääntynyt seurue nälkäkuoleman partaalla.
Myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta pojat paukkaavat seuraavana aamulla innoissaan seitsemältä hereille. Tervetuloa lapsiperhetodellisuuteen! Verkkainen loma-aamiainen englantilaisten aamuohjelmien tahdittamana avaa pikku hiljaa silmät, emmekä malta olla kauaa paikallamme. Au pair -perheen tapaamiseen on kaksi tuntia, ja päätämme kuluttaa sitä edeltävän ajan Hyde Parkissa.
Muutaman minuutin kävely, ja olemme Lontoon suurimman puiston ulkoporteilla. Edessämme aukeaa uskomattoman häikäisevä viidakko vihreän kaikissa sävyissä. Näky on harmaasta pohjoisesta rantautuneelle hämmentävä. Mitä täällä on tapahtunut? Pojat kirmaavat juoksuun ja vilkuttavat hetkeä myöhemmin valtavan puun oksistosta. "Äiti mä tykkään tästä Englannista", kuopus henkäisee.
Lammella ihastelemme joutsenia ja paskonärhiä (anteeksi, minä vihaan lintuja), ja ei aikaakaan, kun lapset bongaavat pulunruokkijan ja sukeltavat psykedeelisen siivekäslauman sekaan. Saan vaivoin houkuteltua nuorison siirtymään kohti suihkulähteitä, joiden eteen on pystytetty viihtyisä ulkoilmabaari. Nautimme päiväkahvit kirsikankukkapuiden ympäröimänä, auringonsäteissä paistatellen ja imemme itseemme näkymää. Tästä ei ihmisen terapia parane!
Lopulta on aika hypätä metroon. Vajaan puolen tunnin matkan päätteeksi saavumme länsilontoolaiseen lähiöön, joka ei ole minulle ennestään tuttu. Au pair -perhe on muuttanut tänne oman Lontoo-aikani jälkeen, enkä ihmettele miksi. Alue on parasta Englantia; siistiä ja vehreää hyvien kulkuyhteyksien ääressä mutta kaukana keskustan hälystä. Jännitys nousee sitä mukaa kun talojen numerot kasvavat. Sipaisen hädissäni lisää huulipunaa ja painan summeria. Ovi raottuu, sen takaa ilmestyvät tutut kasvot - ja aika, se pysähtyy totaalisesti.
Olen kuvitellut hetken mielessäni lukemattomia kertoja, mutta koettuna se on jotain uskomatonta. Kapsahdan vuoronperään perheen äidin ja isän kaulaan, olen kompastua jalkoihini ja unohdan täysin, mitä halusin heti alkuun sanoa. Perhe on täsmälleen saman näköinen ja oloinen kuin muistin, ja kaksikymmentä vuotta välissä haihtuu ilmaan silmänräpäyksessä. Hoipun huumaavan tunteen vallassa keittiöön, tartun ojennettuun kuohuvalasiin ja istun alas syvään hengitellen. On niin paljon sanottavaa eikä tiedä mistä aloittaa!
Alkuhepulin hellitettyä pojat saavat luvan tarttua pelikoneisiinsa (tulen olemaan kummastakin vierailun päätteeksi suunnattoman ylpeä). Oven takaa kurkkii kuvankaunis tummatukkainen tyttö, joka uskaltaa tulla lopulta lähemmäs. Siinä hän nyt on, au pair -hoidokkini vuosien takaa, aikuiseksi naiseksi venähtäneenä. Tuijotan häntä hämmennyksen vallassa, ja yhtä hämmentynyt on tyttökin. Hän kärsii lievästä autismin muodosta, ja kestää hetken, että hän saa kaoottisen tilanteen haltuun.
Perheen yksityisyyttä kunnioittaakseni en lisää tässä kohtaa tekstiin kuvia. Tämä Hyde Parkissa tallennettu otos kiteyttää fiilikset paremmin kuin hyvin:
Kohtaamisemme huokuu lämpöä ja on ilmiselvää, että kaikki tuntevat samoin. Käymme kolmessa tunnissa läpi kuulumiset vuosien varrelta, nauramme vedet silmissä, nautimme herkullisen lounaan jälkiruokineen ja räpsimme pihalla yhteiskuvia. Vanhempi lapsi yllättää täysin keskustelemalla sujuvasti englanniksi kaikkien kanssa. Lahjakassin vastaanottaessaan myös kielitaidoton pikkuveli puhkeaa puhumaan: Yes! Thanks! Nice! Perhe on ällistynyt. Tämä on se hetki, kun ihminen voisi haljeta ylpeydestä. <3
Meet venyy reilulla tunnilla ja sekoittaa iltapäivän aikataulut, mutta yhteinen aikamme on jokaisen hetken arvoista. Näemme vielä, aivan varmasti.
Paluumatkalla keskustaan väsymys uhkaa iskeä, mutta lapsiosasto piristyy, kun ilmoille heitetään taikasana Hamleys. En ole koskaan edennyt puoliväliin Regents Streetiä niin joutuisasti. Perillä unelmien lelukaupassa tapahtuu tyypillinen ilmiö. Jotain on pakko ostaa, mikään ei näytä miltään. Ohjeistus siitä, ettei raha haihdu lompakosta ilmaan, kaikuu kuuroille korville. Koko Lontoo vaikuttaa lähteneen kanssamme leluostoksille, ja happi uhkaa loppua. Laukkaamme kerrosten väliä kieli vyön alla, kunnes paketit per lapsi lopulta löytyvät. Huh. Vahva ei ruuhka-aikana.
Ihmistungos jatkuu talsiessamme Regentiä eteenpäin kohti Covent Gardenia. Yksi matkan odotetuimmista kohokohdista on ahdettu heti ensimmäiseen iltaan: Lion King -musikaali, josta myös lapset ovat etukäteen innoissaan. Päivä on edennyt pitkälle, kun ilmoille raikaavat ensimmäiset onkopakkovieläkävellä-valitukset. High five pojille ennakko-odotuksia huomattavasti reippaammasta jaksamisesta. Tapaamme teatterilla Ninan ja nautimme nopean illallisen ennen Lyceumiin siirtymistä.
Musikaali on toteutettu uskomattoman tarkkanäköisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Pojat tapittavat näkymää tikkana väliaikaan asti. Kielitaidoton pikkuveli on nähnyt elokuvaversion useaan kertaan ja spoilaa tapahtumia minkä ehtii. Toisella puoliskolla huono ilma ja pitkän päivän väsymys tekevät tepposet: nuorin matkamies vaipuu uneen, isovelikin pysyy vain vaivoin hereillä. Kulttuuripläjäys on toiminnalla ladatun päivän päätteeksi iso pala haukattavaksi, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Teatterin ulkopuolella päätämme unohtaa metron ja ottaa sen sijaan taksin takaisin kämpille. 13 tuntia tauotta liikenteessä on vienyt mehut tehokkaasti kaikilta. Kaadumme sänkyyn, sillä seuraavana päivänä tahti vain kiihtyy.
Huomenta Lontoo ja day2! Aamiaisen jälkeen paukkaamme liikkeelle jälleen alkuun oman perheen kesken. Miesväki on Star Wars -faneja henkeen ja vereen, ja O2 Areenalla pyörivä Star Wars Identities -näyttely on yksi matkan must see -kohteista.
Pulitan lystin pitkin hampain, minun juttuni tämä ei ole. Sisällä mieli muuttuu välittömästi. Näyttely on jännittävä ja upeasti toteutettu! Saamme käteen rannekkeet, joiden avulla ryhdymme rakentamaan omaa Tähtien sota -identiteettiämme. Lähdemme suorittamaan tehtäviä ja samalla ihastelemme reitin varrelle ripoteltuja näköishahmoja. Pojat liveselostavat kunkin hahmon tarinaa suut vaahdossa.
Lopulta kaikille löytyy oma identiteetti, omani luonnollisesti ampiaisvyötäröinen, huomattavan viisas universumin taistelija. Tulokset saa tilata jälkikäteen ihasteltavaksi omaan sähköpostiin. Näyttely on jokaisen pennin ja ajoittaisen ryysiksen arvoinen. Lisää puntia palaa taktisesti uloskäynnin yhteyteen pystytetyssä gift shopissa. Hellyn ja ostan esikoiselle ärhäkän tuoksuisen hajuveden, mies kokee ylitsepääsemätöntä tarvetta omistaa useampi staarwöörs-muki.
Matka jatkuu iloisen fiiliksen siivittämänä kohti Greenwichin keskustaa, jossa treffaamme porukalla opiskelukaverimme Piian lapsineen. Vanhat tutut hoodit, pilvien takaa yllemme säihkyvä aurinko ja tilanteeseen olennaisesti liittyvä ihminen heilauttavat nostalgiamittarin jälleen tappiin. Tekee mieli itkeä ilosta. Nautimme lounaan Greenwich Marketin keskellä ulkoilmapöydässä, jossa tarkenee hyvin ilman takkia. Miehellä ei ole toivoakaan saada suunvuoroa, kun naislauma vaihtaa kiihkeästi kuulumisia. Kuopus nauttii reissun toiset fish n' chipsit, oma vastaava annokseni on sanalla sanoen täydellinen.
Lounaalta matka jatkuu Greenwichin puistoon, joka tarjoaa Hyde Parkin tavoin väriterapiaa kaikissa muodoissaan. Jalkapallo yhdistää välittömästi kaksi lasta, joilla ei ole yhteistä kieltä. Isoveli lennättää Hamleysista ostamaansa helikopteria talsiessamme mäkeä ylös kukkulalle, josta aukeaa upeat näkymät Lontooseen. Rakastan, oi niin rakastan tätä paikkaa.
Flatmates forever <3
Ja sitten me kasvettiin aikuisiksi ja saatiin näin ihania lapsia!
Aika lentää aivan liian nopeaan, ja lopulta seurueemme on jatkettava matkaa eteenpäin. Talsimme takaisin keskustaan entisen opinahjomme Greenwichin yliopiston kautta. Näissä upeissa puitteissa Suuri Äly asui kaksikymmentä vuotta sitten! Tuossa heitimme valmistujaispäivänä elokuvaefektillisesti mustat neliöhatut ilmaan, muistamme Piian kanssa.
Valtavan ryysiksen vuoksi päätämme skipata keskustaan paluun venekyydillä ja hyppäämme sen sijaan junaan. Matkalla luikautan vienosti, josko voisin ihan vähän piipahtaa kaupoissa. Muu seurue haluaa tässä kohtaa päivää kämpille huilimaan, joten hetki karata omille teille on täydellinen.
Oxford Streetin ja lempikauppameren auetessa edessäni pulssi nousee sataan. Nyt shopataan isolla kädellä, rahaa on! Reilu kaksi tuntia myöhemmin puren hammasta niin että ikeniin sattuu. Saaliinani on paita, tasan yksi paita. Perinteinen, lasten edellisenä päivänä kokema paniikki siirtyy myös ammattishoppaajaan. Mikään ei näytä miltään, vaikka kuinka sovitan, väännän ja käännän. Matkaseurue ei ole uskoa silmiään palattua kämpille lähes tyhjin käsin.
Nielen tappioni ja keskityn nauttimaan kulman takaa kiinalaisesta noutamiamme herkkuja. Koti-ilta toisen tauottoman kävelypäivän päätteeksi sopii kaikille paremmin kuin hyvin. Kukumme Ninan kanssa hereillä puoleenyöhön jäätyämme koukkuun laatuohjelmaan Most Shocking Celebrity Moments 00. Englantilainen tv-viihde, totally priceless.
Story continues...
Kotimainen starttaa liikkeelle täsmällisesti ajoissa. Pilvimassan lipuessa ohitse pelikoneet alkavat laulaa ja lentoemo ilmestyy kärrynsä kanssa kohdallemme. Kaivan esiin naistenlehdet ja hörpin mukistani kääntäessäni ensimmäistä sivua; vain joutuakseni hetkeä myöhemmin vaihtamaan paikkaa. Matkaseuralainen haluaa seurustella ja vaatii miestä viereensä juttukaveriksi :D
Perillä uber kiidättää kokoonpanomme edullisesti ja yllättävän nopeasti kohti Bayswateria. Silmäilen nostalgian vallassa ohi lipuvia maisemia. Kevät hyökyy eteemme koko väriloistossaan. Mies bongaa tienvarresta näyttävän automyymälän, takapenkiltä tiedustellaan kahden minuutin välein ajomatkan pituutta. Lopulta auto parkkeeraa leveän, massiivisilla valkoisilla taloilla reunustetun tien päähän. Lomakoti, tässä se on!
Ongimme avaimet omistajan ohjeiden mukaan lukitusta luukusta ja raotamme hitaasti ovea. Jännitys tiivistyy... Miehen naamasta näkee ensimmäisenä, mitä mieltä hän on airbnb-kämpästämme. Ei ole luksusta ei, joskaan emme sitä odottaneetkaan. Huoneisto on perienglantilaiseen tyyliin ahdas ja tunkkainen. Jääkaapissa odottaa varsinainen bingo, kaksi vihanneslokerollista täynnä avonaisesta pakkasesta vuotanutta vesimöhnää, joka saastuttaa hajullaan koko olohuoneen.
Näkymä makkarista ei ole paha, kun kuvakulmaa on rajattu. Näin toki myös netti-ilmoituksessa.
Hengitän syvään. Tämä on koettu ennenkin, eikä tilanne parkumalla miksikään muutu. Kämpän sijainti on täydellinen, mikä käy seuraavien kolmen päivänä aikana konkreettisesti ilmi. Pesemme jääkaapin, laitamme lämmityksen päälle ja suuntaamme kulman taakse alueen vilkkaalle pääkadulle myöhäiselle illalliselle. Pizzan ja proseccon ääressä alkujärkytys laimenee. Olemme Lontoossa seikkailun alkumetreillä, pienet vastoinkäymiset, ei tunnu missään!
Lapsi olutlasin läpi ja reissussa rähjääntynyt seurue nälkäkuoleman partaalla.
Myöhäisestä nukkumaanmenosta huolimatta pojat paukkaavat seuraavana aamulla innoissaan seitsemältä hereille. Tervetuloa lapsiperhetodellisuuteen! Verkkainen loma-aamiainen englantilaisten aamuohjelmien tahdittamana avaa pikku hiljaa silmät, emmekä malta olla kauaa paikallamme. Au pair -perheen tapaamiseen on kaksi tuntia, ja päätämme kuluttaa sitä edeltävän ajan Hyde Parkissa.
Muutaman minuutin kävely, ja olemme Lontoon suurimman puiston ulkoporteilla. Edessämme aukeaa uskomattoman häikäisevä viidakko vihreän kaikissa sävyissä. Näky on harmaasta pohjoisesta rantautuneelle hämmentävä. Mitä täällä on tapahtunut? Pojat kirmaavat juoksuun ja vilkuttavat hetkeä myöhemmin valtavan puun oksistosta. "Äiti mä tykkään tästä Englannista", kuopus henkäisee.
Lammella ihastelemme joutsenia ja paskonärhiä (anteeksi, minä vihaan lintuja), ja ei aikaakaan, kun lapset bongaavat pulunruokkijan ja sukeltavat psykedeelisen siivekäslauman sekaan. Saan vaivoin houkuteltua nuorison siirtymään kohti suihkulähteitä, joiden eteen on pystytetty viihtyisä ulkoilmabaari. Nautimme päiväkahvit kirsikankukkapuiden ympäröimänä, auringonsäteissä paistatellen ja imemme itseemme näkymää. Tästä ei ihmisen terapia parane!
Lopulta on aika hypätä metroon. Vajaan puolen tunnin matkan päätteeksi saavumme länsilontoolaiseen lähiöön, joka ei ole minulle ennestään tuttu. Au pair -perhe on muuttanut tänne oman Lontoo-aikani jälkeen, enkä ihmettele miksi. Alue on parasta Englantia; siistiä ja vehreää hyvien kulkuyhteyksien ääressä mutta kaukana keskustan hälystä. Jännitys nousee sitä mukaa kun talojen numerot kasvavat. Sipaisen hädissäni lisää huulipunaa ja painan summeria. Ovi raottuu, sen takaa ilmestyvät tutut kasvot - ja aika, se pysähtyy totaalisesti.
Olen kuvitellut hetken mielessäni lukemattomia kertoja, mutta koettuna se on jotain uskomatonta. Kapsahdan vuoronperään perheen äidin ja isän kaulaan, olen kompastua jalkoihini ja unohdan täysin, mitä halusin heti alkuun sanoa. Perhe on täsmälleen saman näköinen ja oloinen kuin muistin, ja kaksikymmentä vuotta välissä haihtuu ilmaan silmänräpäyksessä. Hoipun huumaavan tunteen vallassa keittiöön, tartun ojennettuun kuohuvalasiin ja istun alas syvään hengitellen. On niin paljon sanottavaa eikä tiedä mistä aloittaa!
Alkuhepulin hellitettyä pojat saavat luvan tarttua pelikoneisiinsa (tulen olemaan kummastakin vierailun päätteeksi suunnattoman ylpeä). Oven takaa kurkkii kuvankaunis tummatukkainen tyttö, joka uskaltaa tulla lopulta lähemmäs. Siinä hän nyt on, au pair -hoidokkini vuosien takaa, aikuiseksi naiseksi venähtäneenä. Tuijotan häntä hämmennyksen vallassa, ja yhtä hämmentynyt on tyttökin. Hän kärsii lievästä autismin muodosta, ja kestää hetken, että hän saa kaoottisen tilanteen haltuun.
Perheen yksityisyyttä kunnioittaakseni en lisää tässä kohtaa tekstiin kuvia. Tämä Hyde Parkissa tallennettu otos kiteyttää fiilikset paremmin kuin hyvin:
Kohtaamisemme huokuu lämpöä ja on ilmiselvää, että kaikki tuntevat samoin. Käymme kolmessa tunnissa läpi kuulumiset vuosien varrelta, nauramme vedet silmissä, nautimme herkullisen lounaan jälkiruokineen ja räpsimme pihalla yhteiskuvia. Vanhempi lapsi yllättää täysin keskustelemalla sujuvasti englanniksi kaikkien kanssa. Lahjakassin vastaanottaessaan myös kielitaidoton pikkuveli puhkeaa puhumaan: Yes! Thanks! Nice! Perhe on ällistynyt. Tämä on se hetki, kun ihminen voisi haljeta ylpeydestä. <3
Meet venyy reilulla tunnilla ja sekoittaa iltapäivän aikataulut, mutta yhteinen aikamme on jokaisen hetken arvoista. Näemme vielä, aivan varmasti.
Paluumatkalla keskustaan väsymys uhkaa iskeä, mutta lapsiosasto piristyy, kun ilmoille heitetään taikasana Hamleys. En ole koskaan edennyt puoliväliin Regents Streetiä niin joutuisasti. Perillä unelmien lelukaupassa tapahtuu tyypillinen ilmiö. Jotain on pakko ostaa, mikään ei näytä miltään. Ohjeistus siitä, ettei raha haihdu lompakosta ilmaan, kaikuu kuuroille korville. Koko Lontoo vaikuttaa lähteneen kanssamme leluostoksille, ja happi uhkaa loppua. Laukkaamme kerrosten väliä kieli vyön alla, kunnes paketit per lapsi lopulta löytyvät. Huh. Vahva ei ruuhka-aikana.
Ihmistungos jatkuu talsiessamme Regentiä eteenpäin kohti Covent Gardenia. Yksi matkan odotetuimmista kohokohdista on ahdettu heti ensimmäiseen iltaan: Lion King -musikaali, josta myös lapset ovat etukäteen innoissaan. Päivä on edennyt pitkälle, kun ilmoille raikaavat ensimmäiset onkopakkovieläkävellä-valitukset. High five pojille ennakko-odotuksia huomattavasti reippaammasta jaksamisesta. Tapaamme teatterilla Ninan ja nautimme nopean illallisen ennen Lyceumiin siirtymistä.
Musikaali on toteutettu uskomattoman tarkkanäköisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Pojat tapittavat näkymää tikkana väliaikaan asti. Kielitaidoton pikkuveli on nähnyt elokuvaversion useaan kertaan ja spoilaa tapahtumia minkä ehtii. Toisella puoliskolla huono ilma ja pitkän päivän väsymys tekevät tepposet: nuorin matkamies vaipuu uneen, isovelikin pysyy vain vaivoin hereillä. Kulttuuripläjäys on toiminnalla ladatun päivän päätteeksi iso pala haukattavaksi, mutta ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Teatterin ulkopuolella päätämme unohtaa metron ja ottaa sen sijaan taksin takaisin kämpille. 13 tuntia tauotta liikenteessä on vienyt mehut tehokkaasti kaikilta. Kaadumme sänkyyn, sillä seuraavana päivänä tahti vain kiihtyy.
Huomenta Lontoo ja day2! Aamiaisen jälkeen paukkaamme liikkeelle jälleen alkuun oman perheen kesken. Miesväki on Star Wars -faneja henkeen ja vereen, ja O2 Areenalla pyörivä Star Wars Identities -näyttely on yksi matkan must see -kohteista.
Pulitan lystin pitkin hampain, minun juttuni tämä ei ole. Sisällä mieli muuttuu välittömästi. Näyttely on jännittävä ja upeasti toteutettu! Saamme käteen rannekkeet, joiden avulla ryhdymme rakentamaan omaa Tähtien sota -identiteettiämme. Lähdemme suorittamaan tehtäviä ja samalla ihastelemme reitin varrelle ripoteltuja näköishahmoja. Pojat liveselostavat kunkin hahmon tarinaa suut vaahdossa.
Lopulta kaikille löytyy oma identiteetti, omani luonnollisesti ampiaisvyötäröinen, huomattavan viisas universumin taistelija. Tulokset saa tilata jälkikäteen ihasteltavaksi omaan sähköpostiin. Näyttely on jokaisen pennin ja ajoittaisen ryysiksen arvoinen. Lisää puntia palaa taktisesti uloskäynnin yhteyteen pystytetyssä gift shopissa. Hellyn ja ostan esikoiselle ärhäkän tuoksuisen hajuveden, mies kokee ylitsepääsemätöntä tarvetta omistaa useampi staarwöörs-muki.
Matka jatkuu iloisen fiiliksen siivittämänä kohti Greenwichin keskustaa, jossa treffaamme porukalla opiskelukaverimme Piian lapsineen. Vanhat tutut hoodit, pilvien takaa yllemme säihkyvä aurinko ja tilanteeseen olennaisesti liittyvä ihminen heilauttavat nostalgiamittarin jälleen tappiin. Tekee mieli itkeä ilosta. Nautimme lounaan Greenwich Marketin keskellä ulkoilmapöydässä, jossa tarkenee hyvin ilman takkia. Miehellä ei ole toivoakaan saada suunvuoroa, kun naislauma vaihtaa kiihkeästi kuulumisia. Kuopus nauttii reissun toiset fish n' chipsit, oma vastaava annokseni on sanalla sanoen täydellinen.
Lounaalta matka jatkuu Greenwichin puistoon, joka tarjoaa Hyde Parkin tavoin väriterapiaa kaikissa muodoissaan. Jalkapallo yhdistää välittömästi kaksi lasta, joilla ei ole yhteistä kieltä. Isoveli lennättää Hamleysista ostamaansa helikopteria talsiessamme mäkeä ylös kukkulalle, josta aukeaa upeat näkymät Lontooseen. Rakastan, oi niin rakastan tätä paikkaa.
Flatmates forever <3
Ja sitten me kasvettiin aikuisiksi ja saatiin näin ihania lapsia!
Aika lentää aivan liian nopeaan, ja lopulta seurueemme on jatkettava matkaa eteenpäin. Talsimme takaisin keskustaan entisen opinahjomme Greenwichin yliopiston kautta. Näissä upeissa puitteissa Suuri Äly asui kaksikymmentä vuotta sitten! Tuossa heitimme valmistujaispäivänä elokuvaefektillisesti mustat neliöhatut ilmaan, muistamme Piian kanssa.
Valtavan ryysiksen vuoksi päätämme skipata keskustaan paluun venekyydillä ja hyppäämme sen sijaan junaan. Matkalla luikautan vienosti, josko voisin ihan vähän piipahtaa kaupoissa. Muu seurue haluaa tässä kohtaa päivää kämpille huilimaan, joten hetki karata omille teille on täydellinen.
Oxford Streetin ja lempikauppameren auetessa edessäni pulssi nousee sataan. Nyt shopataan isolla kädellä, rahaa on! Reilu kaksi tuntia myöhemmin puren hammasta niin että ikeniin sattuu. Saaliinani on paita, tasan yksi paita. Perinteinen, lasten edellisenä päivänä kokema paniikki siirtyy myös ammattishoppaajaan. Mikään ei näytä miltään, vaikka kuinka sovitan, väännän ja käännän. Matkaseurue ei ole uskoa silmiään palattua kämpille lähes tyhjin käsin.
Nielen tappioni ja keskityn nauttimaan kulman takaa kiinalaisesta noutamiamme herkkuja. Koti-ilta toisen tauottoman kävelypäivän päätteeksi sopii kaikille paremmin kuin hyvin. Kukumme Ninan kanssa hereillä puoleenyöhön jäätyämme koukkuun laatuohjelmaan Most Shocking Celebrity Moments 00. Englantilainen tv-viihde, totally priceless.
Story continues...
Yes, thanks, nice :D :D :D :D :D
VastaaPoista