Kreisi kevät Amsterdamissa

”Että paljonko maksaa??!”

Olemme voimakkaan dejavun äärellä, kun matkabudjetti leviää käsiin perinteisesti Helsinki-Vantaan kuohuvahyllyjen ääressä. Matkaseuralainen E näppäilee omahyväisesti puhelimeen tallennettuun cost splitiin kuittaamansa sikahintaiset juomat. Plussalla ollaan, mitäs te velkaiset!

Rouvien keväinen appelsiininmyyntimatka Amsterdamiin käynnistyy kuten olettaa saattaa tunnelman luisuessa jo ensimetreillä hervottoman puolelle. Seuraan ruumiista irtautuneena omaa tauotonta, kimakkaa puhettani. Pohdimme kovaan ääneen, miten pääsisi töihin lentokoneen työntäjäauton ajelijaksi. Meikit leviävät huutonauraessa, naapuripöydästä vilkuillaan hitain katsein. Ei, nyt ei kerta kaikkiaan pysty käyttäytymään.

Reilut kahta tuntia myöhemmin laskeudumme Hollannin pääkaupunkiin hiestä märkänä. Tauoton honotus on tehnyt tehtävänsä. Uber-kuski löytyy kentän ulkopuolelta kuten sovittu, ja pian kurvaamme itäisessä Amsterdamissa sijaitsevan asuinalueen ytimeen. Summerin painallus, oven kolahdus, ja edessämme kohoaa eeppinen, lähes pystysuoraan nouseva portaikko, jota lähdemme könyämään laukut olalla kolmanteen kerrokseen.

Perillä airbnb-kämpässä sulan ihastukseen välittömästi. Nyt meni niin nappiin kuin olla voi. Punatukkaisen mukavan naisen taiteilijahuoneisto on livenä vielä täydellisempi kuin kuvissa. Joka puolella on vaaleaa ja valoisaa, seinät täynnä mielenkiintoisia tauluja ja käsin rakennettuja yksityiskohtia. Parvekkeet kummassakin päässä asuntoa, vaaleansininen Smegin karkkijääkaappi, josta emäntä tarjoaa janoisille reissaajille juotavaa. Käymme pöllämystyneinä läpi talon säännöt, ja ei aikaakaan, kun istumme parvekkeella viinilasit kourassa ja flamingot päässä.

"Kaikki puhelinkuvat on otettu kännykällä."

Toteemieläimeni flamingo on luonnollisesti reissussa mukana, mutta en osaa vielä tässä vaiheessa aavistaa, missä mittakaavassa tämä pinkki uljas siivekäs tulee lehahtamaan osaksi matkaa.

Kello käy jo lähemmäs yhdeksää lähtiessämme talsimaan lähinaapurustoon illallisen toivossa. Nyt ei takerruta tripadvisoriin sen enempää kuin suosituksiinkaan: Ensimmäinen kotoisalta näyttävä pubiravintola ja ei kun ovista sisään. Random-valinta osoittautuu mainioksi, kuten usein käy. Pöytään kannetaan lapsen pään kokoiset hampurilaiset sekä kana-ateria, joka sisältää luonnollisesti myös pihvin. Sydänliitto suosittelee! Uitamme suonistomme majoneesissa ja valkoviinissä ja hepuloimme aterian tahtiin. Olemme Amsterdamissa kolmisin, kaikki on vielä alussa, maailma on meidän!

Tosiasiassa sänky on niin meidän. Vaivumme raskaan illallisen päätteeksi yöunille kuin pienet vauvat. Seuraava päivä on ladattu täyteen ohjelmaa, eikä aikaa ole hukattavaksi.

Huomenta! Aamupalaa, ylös ja ulos! Aamuvirkut H ja E kipaisevat lähikauppaan aamiaisostoksille sillä aikaa kun kaavin rähmää silmistäni punkan pohjalla. Tänne nukkumaan tultu. Hetkeä myöhemmin kipitän pienillä jaloillani kahden valentinkonosen perässä pitkin itäisen lähiön katuja. Matkan virallinen Kartan Lukija E on hengenheimolaiseni paperiversion suhteen: älypuhelinten takkuillessa vain konkreettiseen voi luottaa. Nappaamme matkalta kävelykahvit ja kohtaamme ensimmäisen, flamingoilla ladatun näyteikkunan. Toteemieläimieni rivistö tuijottaa pinkeillä silmillään lasin takaa. Liike on kiinni, tänne haluan vielä takaisin.

Puolijuoksuinen matka kämpiltä keskustaan taittuu viidessätoista minuutissa. Yhtäkkiä olemme keskellä kanaaleja, ihmismassoja ja elämää. Olen käynyt kaupungissa kerran ennen, mutta autuaasti unohtanut, miten intensiivinen kokemus Hollannin persoonallinen pääkaupunki on. Amsterdam hyökyy päällemme voimalla joka suunnasta. Väistelemme ihmismassoja, autoja, raitiovaunuja sekä sinkoilevia pyöriä hätä kädessä. Kaikkialla tapahtuu – ja TAAS, pyörä on ajaa jalkojen yli. Lontoon ruuhkat ovat pientä tähän verrattuna. 

Vastaamme astelee jatkuva turistivirta, meluisia miesporukoita sekä kikattavia naisia polttareiden vietossa. Kahviloista tulvahtaa ilmoille jokaisessa kadunkulmassa rasvaisten donitsien sekä maassa laillisten päihteiden katku, ensimmäisiä aamuoluita kannetaan terasseille. Toisiinsa nojaavat talorivistöt ovat suloisia kuin karamellit, mutta muista, valokuvaaminen on syytä suorittaa kaukana pyörätiestä..! Kaupunki sykkii elämää, ja jos et kestä kaaosta, tämä ei ole sinun paikkasi.

Kävelyrupeaman lomassa haalimme kasaan lounaan ruokakaupan tuoretiskiltä, joka pursuaa pilkkahintaan herkullisia salaattiannoksia, tuoreita hedelmiä ja marjoja, wrappeja sekä erilaisia leipiä. Istumme eväidemme kera kanaalin varrelle ja kuvittelemme, että aurinko paistaa. Ulkolounas on kirpakasta säästä huolimatta taivaallinen ja fiilis yhä korkeammalla!

Jälkiruoka tippuu syliini kadunvarrella kohdatessani vitriini-ikkunallisen lempiruokaani suklaavohvelia. Tymäkkä huikopala on melkein liikaa jopa överimakean ystävälle, mutta suoriudun lopulta Nutellassa uitetusta herkustani kunnialla.

Seitsemää tuntia myöhemmin olemme totaalisen päästä pyörällä. Olemme kipittäneet lähes 20 kilometriä ristiin rastiin, täysin vailla määränpäätä pikkukujia pitkin seikkaillen. En ole itse vilkaissut karttaa kertaakaan ja olen totaalisen pihalla sijainnistamme, mikä on kaupunkilomalla parasta!

Lopulta tajuamme, että päivä on valunut vauhdilla käsistä. Illallisspektaakkeliin on aikaa enää reilu tunti, joten päätämme unohtaa laittautumisen kämpillä ja rynnätä E:n syntymäpäiväaktiviteettiin luontaisen freesinä.

Matkan Johtaja ottaa tässä kohtaa homman haltuun: Miksi nauttia kuohuvat ravintolassa, kun on kanaali?!

Juo puolentoista tunnin aikana niin paljon viiniä kuin haluat -risteily on juuri niin eeppinen kuin kuvaus antaa ymmärtää. Lillumme pitkin kanavia ja mätämme kitusiimme roseta ja pizzaa minkä nauramiselta ehdimme. Kun ihminen täyttää pyöreitä, satsataan laatuun! Jossain kohtaa paljastan viereisessä pöydässä molottavalle ruotsalaisseurueelle ikävä kyllä ymmärtäväni mainiosti toista kotimaista. Kaverit repeävät iloiseen nauruun: en finne igen.

Puolitoista tuntia myöhemmin olemme nähneet viinilasien läpi kymmenittäin kanavia, siltoja, kaatumaisillaan olevia rakennuksia sekä hilpeän episodin, jossa tarjoilija kippasi kaksi lasillista punaviiniä yhden onnekkaan risteilijän syliin. Lämmin suositus kanavakeikalle, jos fine dining -pönötys ei sovi loman henkeen.

Hyvää huomenta! Kohotan varovasti päätäni ja arvioin tilannetta. Kyllä, olemme kämpillä, siististi yöpuvuissa, tehokreemit tunnollisesti naamaan levitettyinä. Rouvia nousee sängynpohjalta yksi kerrallaan, kaikki ovat pikaisen laskutoimituksen mukaan tallessa. On tapahtunut yön ihme: Olemme palanneet kämpille noin kahden maissa ja onnistuneet könyämään pystysuorat portaat omaan kerrokseemme. Risteilyn jälkeen ilta jatkui biljardinpeluun ja erinäisen haahuilun merkeissä pikkutunneille. Voi olla, että yksi ostoskassi on unohtunut matkan varrelle ja voi olla, että päädymme ostamaan hävinneet vaatteet uudestaan, mutta kaikki muu kirkasta järkeä myöten on tallessa. Varsin onnistunut keikka siis! 

Matkan Johtajan olotila ei ole bileillan jälkimainingeissa se dynaamisin, mutta loman suorittaminen on yhä pahasti kesken. Niinpä lähdemme talsimaan jälleen aamutuimaan kohti keskustan riemuja. Tällä kertaa myös valentinkonoset joutuvat myöntämään tappionsa ja hidastamaan tahtia. Päädymme edellisenä päivänä bongaamaamme turistikujaan, joka on ladattu täyteen kukkaiskojuja. Pure heaven! Rakastan yksitellen jokaista tulppaania ja kahmin mukaani pojille tuliaisiksi lihansyöjäkasvit, kunnes seuralaiset vaativat jatkamaan matkaa.

Tässä kohtaa matkaa flamingojen erikoinen ilmestyminen edestä ja takaa on paisunut jo eeppisiin mittasuhteisiin. Ensimmäisenä päivänä heti alkuun bongaamiemme lintujen jälkeen olemme kohdanneet flamingoja lukuisissa näyteikkunoissa, vastaantulevien olalla kassien muodossa sekä muun muassa avaimenperinä (kyllä, ostimme), kauppakasseina (kyllä, ostimme) ja t-paitoina (kyllä, ostimme). Kirkuvanpinkit siivekkäät lehahtavat eteemme mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Tarvitsisi kynää, kas täällä on flamingokyniä! Nyt menee jo överiksi jos löytyy flamingopaitakin, no täälläpä niitä on, ensimmäisellä rekillä kauppaan sisään astuessa! Toteemieläimelläni on selkeästi asiaa, ja se tarkoittaa, että universumissa kaikki on hyvin <3

Päivä 2 on toisinto ensimmäisestä sillä erotuksella, että tahti on hitaampi. Vaan mitäpä siitä, Amsterdam on rennonletkeän hengailijan unelmakaupunki. Joka puolella tapahtuu jotain, ja sivukujalle eksyminen on pelkästään suotavaa. Otamme tuntumaa myös kaupungin syntiseen puoleen suorittaessamme noin viiden minuutin visiitin seksimuseoon. "Don't go there, it's disgusting", varoittaa nuori poika näyttelyn perällä. Itkettää ja naurattaa, nyt ei kerta kaikkiaan pysty. Tunnelma jatkuu samoissa merkeissä punaisten lyhtyjen kujilla. Yhtäkkiä silmäkulmassa näkyy liikettä - tytöthän ne siinä! Näyteikkunassa kekkaloidaan puolipukeissa ja näpytellään samalla puhelinta. Matkaseuralainen alkaa selostaa tilannetta: "Kyllä, äiti on töissä, tulen myöhään kotiin, muista ostaa maitoa ja leipää, näpynäpy..." Ulvomme naurusta. Nyt on parempi poistua paikalta.

Tältä näyttää liian myöhään juhlinut keski-ikäinen ihmisraunio.

Primarkissa viimeisetkin maskaran rippeet valuvat poskille paskamersiin jonottaessa. (Vinkkinä, että samaisesta halparättimyymälästä löytyy myös siisti, ilmainen wc).

Loputtoman haahuilun, shoppailun, jälleen yhden kanavalounaan ja lukuisten eksymisten päätteeksi olemme valmista kauraa palaamaan takaisin kämpille. Vaadin puolen tunnin päiväunia, minkä aikana seuralaiset kipaisevat lähikaupassa jääkaapin täydennyksen merkeissä. 

Parasta toimivassa lomakodissa on se, että kämpillä on oikeasti mukava istua iltaa. Siirrämme tuolit ilta-auringon perässä ranskalaiselle parvekkeelle ja nautimme kuohuvaa. Suljen silmäni ja kuvittelen hetken toisenlaisen elämän kuvankauniissa taiteilijakodissa. Kuka olisin, mitä tekisin? Puhuisinko sujuvaa hollantia, herra paratkoon!

Lauantain illallisen suhteen kaikki ovat samoilla linjoilla: päätämme jäädä uupumustilasta johtuen mukavaan naapurustoomme. Kipitämme kulman taakse aiemmin bongaamaamme tunnelmallisen näköiseen terassiravintolaan, josta irtoaa pöytä ilman varausta. Ruoka on jälleen tuhtia, ja sitä on toden totta riittävästi. E saa eteensä hartaasti toivomansa pötkyläranskalaiset majoneesilla. Älkää kysykö ravitsemuslaitoksen nimeä, olen toivoton näissä. Siellä se on, ihanassa idässä.

Nukkumatti korjaa Freebirdin talteen aterian päätteeksi. Vaivun syvään uneen enkä herää, kun Kartan Lukija ja Tavaran Hukkaaja palaavat reilua tuntia myöhemmin perässä kämpille.

Viimeistä huomenta! Eilisen välikuolema on väistynyt ja olen täynnä pyhää tarmoa. Lento lähtee vasta myöhään illalla, ja edessämme on vielä yksi täysi päivä huikeassa kaupungissa. Viimeisen päivän kunniaksi otamme matkailuun uuden, järjestelmällisen otteen. Tänään suoritetaan kaikki, mitä on jäänyt näkemättä. 

Hyvästelemme lomakotimme haikein mielin ja karautamme ensimmäistä kertaa koko loman aikana julkisella keskustan juna-asemalle, josta löytyy kätevät lokerot laukuille hintaan 7 euroa per vuorokausi. Tästä jatkamme kohti hartaasti odotettua kohokohtaa, I amsterdam -kylttiä, joka vihdoin löytyy. Tästä ei turistikokemus parane, joskin ylimääräiset turakaiset saisivat hajaantua täydellisen valokuvan tieltä.

Ihan vähän tässä levähdän a-kirjaimen sisällä...

Oli siellä tulppaanimeren keskellä joku museokin, johon tutustuimme istumalla puiston penkillä puolisen tuntia virkistystauon merkeissä.

Kyltin luota jatkamme matkaa kohti legendaarista Multatuli-patsasta. Mikä helpotus, kun saa ruksia bucket listiltä kohtia pois! Raskaan turistikierroksen päätteeksi on aika nauttia jälleen yksi kanavanvarrella-lounas kaupan eväiden turvin.

Päivä on jo pitkällä, kun lopulta könyämme takaisin juna-asemalle noutamaan laukkumme. Nautimme haikeina jäähyväislasilliset aseman takaa löytyneessä terassiravintolassa. Loma on ollut villi ja vapaa, hulvaton, eheyttävä ja kaikkea siltä väliltä. Toteamme yksissä tuumin, että onnellisen elämän edellytys on naistenreissu kerta vuoteen (tämä suodaan tietyin reunaehdoin myös miehille :D ).

Kiitos Amsterdam, kiitos E & H, kiitos uskomaton maailma, joka tarjoaa jokaisena kertana jotain uutta. Olen rättipoikki ja totaalisen onnellinen. Until next time.